Yritän saada transväen ymmärtämään, että heidän terminologiansa perustuu virheelliseen käännökseen englannin kielestä.
Gender studies oli Yhdysvalloissa 1980-luvulla naistutkimusta, josta se on laajentunut käsittämään myös seksuaalisuuden kirjon. Sana gender ei tarkoita sukupuolta vaan miten sukupuoli (sex) tulkitaan kulttuurissa.
Kun transväki jankuttaa ”sukupuolen moninaisuudesta” ja ”sukupuoli-identiteetistä”, puhe ei ole tieteellisesti määriteltävästä asiasta, jota sukupuoli on. Todellisuudessa he useimmiten tarkoittavat seksuaalista suuntautumista.
Kun nuorelle hoetaan ”sukupuolta” ja sukupuolen ”moninaisuutta”, nuori voi miettiä, onko hän mies vai sittenkin nainen. Vai ehkä jotain muuta. Hänen pitäisi korkeintaan aprikoida vain sitä, onko hän ehkä homo/lesbo vaiko hetero – jos se ei ole hänelle vielä selvää.
Nykyinen suomalainen ”sukupuolentutkimus" ei ole puolueetonta, tieteeseen perustuvaa. Koko transideologia on politisoitunutta.
Eurovaalien aikaan kävin kahdella vaalikoneella, joissa piti reagoida väitteeseen ”Sukupuolia on enemmän kuin kaksi”. Juuri tämä tulkinta sukupuolesta on politiikkaa. Silti transväki uskoo, että vain he ovat puolueettomia opettamaan sukupuolikasvatusta lapsille ja nuorille faktojen mukaisesti.
Ei ole tieteen mukaista väittää, että ihmisen sukupuoli-identiteetti olisi synnynnäinen ominaisuus. 3-vuotias lapsi tiedostaa jo olevansa tyttö tai poika, mutta tiedostus tulee vanhemmilta. Sen sijaan seksuaalinen suuntautuminen on todennäköisesti synnynnäinen ominaisuus.
Väitteet transihmisten syntymisestä väärään ruumiiseen ovat mahdollista kristinuskossa, jossa erotellaan ruumis ja henki, mutta tiede tuntee vain elävän ja kuolleen ruumiin.
Sukupuolen ”moninaisuudesta” on tuskin ennen sateenkaariliikkeen nousua puhuttu, eikä englanniksi siitä puhutakaan. Gender diversity tarkoittaa ennemminkin sukupuolisuuden moninaisuutta eri kulttuureissa. Hieno esimerkki on Conchita Wurst.