Hybridivaikuttamisella pyritään eri keinoin tavoiteltuun päämääriin ja maailmanpolitiikassa se ilmenee valtioiden välisenä hybridisodankäyntinä. Venäjän sanotaan olevan hybridisodassa länttä vastaan, mutta samoin toimivat myös länsivallat päämääriensä saavuttamiseksi
Eivätkä vain valtiot, vaan myös media ja jopa yksittäiset ihmiset keskusteluissaan ja mielipidekirjoituksissaan.
Suomi on sulkenut itärajansa lopettaakseen Venäjän hybridivaikuttamisen, mutta joutuu ennen pitkää toteamaan sen turhaksi. Näin toimimalla Suomi tulee rikkoneeksi kansainvälistä oikeutta ja osoittaa heikkouttaan ratkaista ongelmansa yhteistyöllä Venäjän kanssa.
Samanlaista heikkoutta osoittaa Nato suurilla sotaharjoituksillaan. Niiden tärkein tehtävä sanotaan olevan osoittaa Venäjälle se, että ”meitä vastaan ei kannata hyökätä ”, kuten presidentti Stubb julisti sotaharjoituksen alkupäivinä.
Tällaisen hybridivaikuttamisen vaikutus Venäjän suuntaan lienee olematon. Sen perimmäisenä tavoitteena onkin ensisijaisesti luoda sotahysteriaa Nato-maiden kansalaisten keskuuteen ja siten vakuuttaa kansalaisiaan asevarustelun lisäämisen välttämättömyydestä.
Taustalla vaikuttanee se, että Naton eurooppalainen ”linnake” on tällä hetkellä varsinainen ”paperitiikeri”, joka toki kiinnostaa amerikkalaisia asetehtailijoita. Muutoin Eurooppa kiinnostaa yhä vähemmän ”Setä-Samulia”, sillä strategisessa mielessä Tyyni valtameri ja alati vahvistuva Kiina ovat jo pitkään olleet sen murheenkryyninä ja keskiössä niin taloudellisesti kuin sotilaallispoliittisesti.
Eurooppalaisten Nato-maiden johtajien kannattaisi keskittyä diplomatiaan militarisoinnin ja Ukrainan aseistamisen sijaan. ”Laiha sopu on parempi kuin lihava riita ” niin venäläisille, ukrainalaisille kuin muille eurooppalaisille.
Tämä näkemys on USA:ssa vahvistumassa. Toisena ydinaseiden suurvaltana siellä tiedostetaan hyvin se, että täydellinen eurooppalaisen ydinasesuurvallan kukistamisyritys päättyy varmuudella kaikkien yhteiseksi tuhoksi.