Arjen kiireissä oma pää tuntuu toisinaan rantapallolta: vaikuttaa pehmeältä, sisältää pelkkää tunkkaista ilmaa ja on tämän tästä hukassa.
Puhelimeni on täynnä virtuaalisia muistilappuja, joiden jatkuva piipitys tuo mieleen teho-osaston. Silti unohdan joka päivä jotain pientä.
En onnistu kolmannellakaan kauppareissulla ostamaan pippuria, joka loppui jo viikkoja sitten. En muista mennä syömään, sen sijaan yritän mennä jo aikaa sitten peruttuun palaveriin.