Lista: Näissä pai­kois­sa on voinut al­tis­tua ko­ro­na­vi­ruk­sel­le

Mainos: Lapin Kansan syys­lo­ma­tar­jous 5 viikkoa diginä ja pai­net­tu­na! Tilaa tästä.

Sis­si­yl­lä­köis­tä va­ra­rik­koi­hin – uusi tie­to­kir­ja kertoo, mitä Ro­va­nie­mel­lä ta­pah­tui 500 vuotta sitten

400-sivuisen teoksen takana on yhdeksän vuoden urakka.

Tutkija Ilkka Väätti kirjoitti tietoteosta kaikkiaan yhdeksän vuotta. Kantta kuvittavat puumerkit, vasemmassa yläkulmassa Rompasaaren eli Raution puumerkki vuodelta 1608, sen alla Ruikan talon puumerkki vuodelta 1579.
Tutkija Ilkka Väätti kirjoitti tietoteosta kaikkiaan yhdeksän vuotta. Kantta kuvittavat puumerkit, vasemmassa yläkulmassa Rompasaaren eli Raution puumerkki vuodelta 1608, sen alla Ruikan talon puumerkki vuodelta 1579.
Kuva: Pekka Aho

Kuinka eteni Rovaniemen asutushistoria keskiajan jälkeen? Tuore tietoteos Rovaniemen asutushistoria 1520–1660 tarjoaa peräti 400-sivuisen katsauksen tähän vähemmän tunnettuun ajanjaksoon.

Kirjan on kirjoittanut tamperelainen tutkija, kuvataiteilija ja taidepedagogi Ilkka Väätti.

– Rovaniemen seutukunnan kaikki talot ja torpat sekä asukkaat, joista on löytynyt tietoja säilyneiden asiakirjojen avulla, mainitaan teoksessa, Väätti kuvaa sähköpostihaastattelussa.

Esiin tuli uusia, yllättäviäkin faktoja.

Rovaniemen asutusta hävitettiin sissiylläköissä kolmeen kertaan, vuosina 1578, 1589 ja 1611. Rovaniemeläisiä sotilaita menehtyi lähes sata Ruotsin armeijan palveluksessa Puolan ja Saksan sodissa. Monesta talosta loppuivat näin aikuiset miehet, minkä seurauksena taloudet velkaantuivat oululaisille porvareille ja kruunuille. Seurauksena oli vararikkoja ja tilojen autioitumisia.

Lähteinään Väätti käytti historiallisia asiakirjoja, kuten voudin- ja läänintilejä, sekä henkikirjoja, väenottoluetteloita, sakkoluetteloita ja tuomiokirjoja.

– Osa asiakirjoista oli erittäin vaikeaselkoisia, hän myöntää.

Kaikki alkoi sukututkimuksesta

Vuonna 1984 Väätti alkoi tehdä sukututkimusta rovaniemeläisistä esivanhemmistaan. Pian tutkimus laajenikin jo asutushistoriaan.

Esipuheessa hän muistelee, kuinka hän hämmästyksekseen sai varsin hyvin selvää asiakirjoista, vaikka akateeminen tutkijakoulutus tuolloin vielä puuttuikin.

– Lähinnä pitkät ja monimutkaiset 1500-luvun sakkotuomiot aiheuttivat päänvaivaa.

Peräpohjolassa seurakuntien rippi- ja historiakirjojen tiedot yltävät parhaimmillaan 1690-luvulle, mutta Suomen asutuksen yleisluettelosta löytyi lisätietoa 1630-luvulle saakka.

Väätti kertoo kuitenkin huomanneen pian, että luettelon tiedoissa oli vakavia aukkoja, epäselvyyksiä ja virheitä.

Kirja paikkaakin osaltaan näitä luetteloissa esiintyviä “tiedonrakoja“.

FAKTA

Rovaniemeä edelsi Korkala

1500-luvun puolivälissä Rovaniemen asukasluku oli noin 200 henkeä.

Alueen kiinteä talonpoikaisasutus alkoi 1100–1200-luvuilla, vaikka alueella on ilmeisesti asuttu jatkuvasti kivikaudesta alkaen.

Rovaniemen alue tuli 1400-luvun alkupuolella osaksi Kemin pitäjää. Alueella ei kuitenkaan ollut vakituista valtion edustajaa vielä pariin sataan vuoteen.

Ensimmäistä kertaa Rovaniemi mainitaan asiakirjoissa 7. syyskuuta 1453, kun Pohjanmaan vouti vahvisti Korkalon ja Rovaniemen tiloja koskeneen maakaupan. 1700-luvulle asti Rovaniemen alueen nimenä oli Korkala.

Lähde: Wikipedia

Uusi historiikki jo työn alla

Ilkka Väätti valmistui maisteriksi vuonna 2003 kuvataideakatemiasta. Seuraavana vuonna hän aloitti pitkän urakan kulttuurihistorian, tutkijaseminaarien, opintomatkojen ja väitöskirjan parissa. Rovaniemen asutushistoria 1520–1660 -kirjaa Väätti alkoi koostaa suoritettuaan tutkijan opinnot vuonna 2012.

Tutkimusprosessi toi päivänvaloon paljon uutta tietoa, minkä vuoksi Väätti joutui muokkaamaan tekstiä jatkuvasti.

– Kaikkiaan yhdeksän vuotta tutkin, hioin ja kirjoitin tekstiä, laadin karttoja ja piirsin selventäviä sukupuita, hän kuvaa.

Tekijän luku- ja kirjoitushäiriö eivät ainakaan helpottaneet urakkaa.

Vaivannäkö kuitenkin kannatti.

– Teos on saanut myönteistä palautetta muutamilta asiantuntijoilta ja Peräpohjolan sukututkijat ovat hankkineet ja tilanneet jo kymmeniä kirjoja, Väätti kertoo.

Seuraava urakka on kuitenkin jo työn alla. Parhaillaan Väätti tekee tutkimusta Hoikan suvusta, silloisen Muurolan puustellin perillisistä.

– Päähenkilöinä ovat lautamies Johan Hoikka ja hänen vaimonsa Maria Nyström, sekä heidän etevät jälkeläisensä. Suvun tarina alkaa vuodesta 1543, eikä kauemmaksi pääse, sillä asiakirjat loppuvat.

Kuusi kohtaloa

1. Suolavarkaudesta hirttotuomio

Ylikylän Törmäsen kantatilan isäntä Niilo Antinpoika Törmänen teki vakavan rikoksen. Tornion kesäkäräjillä 1572 hänet tuomittiin hirtettäväksi, koska oli varastanut eräältä kauppiaalta suolaa Tornion satamassa. Niilo vältti kuolemantuomion maksamalla sakkoja 72 markkaa, joka oli tähän aikaa huomattava summa. Hyvän lypsylehmän ja hevosen hinta oli 10 markkaa. Törmäsen suvun jäsenet olivat yleensä lautamiehiä, mutta Niiloa ei koskaan valittu luottamustoimeen.

2. Kaskiviljelijästä kyläpäällikkö

Savolainen uudistilallinen Pekka Pekanpoika Oinas (syntynyt noin 1553) omisti Paavalniemessä Oinaan täyden manttaalin tilan 1610-luvun lopussa.

Savolaiset uudisasukkaat olivat ahkeria kaskiviljelijöitä. Pekka Oinas oli ilmeisesti myös taitava yhteisten asioiden hoitaja. Hän oli tärkeä kyläpäällikkö, joka toimi lautamiehenä vuosina 1608–1629. Pekka mainittiin myös neljänneskuntamiehenä eli veronkantajana.

3. Pitkä tutkintavankeus mursi isännän

Ylikyläläinen isäntämies Matti Juhonpoika Maunu (s. n. 1583) joutui Kemin pitäjän ylimääräisille käräjille heinäkuussa 1641. Häntä syytettiin lankomiehensä Olli Juhonpojan taposta eräjärvellä. Olli oli kadonnut kalastusmatkan aikana. Matti oli tutkintavankeudessa lähes neljä vuotta.

Hänen vaimonsa Kaarina Antintytär toimi vankeusajan Maunun tilan isäntänä. Matti Maunu sai vapauttavan tuomion hovioikeudessa ja palasi murtuneena miehenä kotiinsa.

4. Vahvan  naisen nimeä ei löydy asiakirjoista

Paavalniemen kantatalo oli pitkään Heiskarin leskivaimon hallinnassa vuosina 1635–1660. Lesken etunimeä ei mainita koskaan asiakirjoissa, mutta hänen edesmennyt miehensä oli Martti Heikinpoika Pallari eli Heiskari (s. n.1580, kuollut 1634). Heiskarin leski oli varmasti vahva toimija, koska pystyi isännöimään poikkeuksellisen pitkään kotitaloaan. Hänen apunaan olivat tytär, vävy ja nuori poika. Sukutalo periytyi myöhemmin lapsenlapsille.

5. Varusmestari perusti uudistilan Jaatilaan

Jaatilan Ruikan suuresta talosta joutui sotilaaksi vuonna 1643 talon perillinen Hokan Niilonpoika Ruikka (s. mahd. n. 1623, k. 1674). Hokan palveli Pohjanmaan rykmentissä yli 30 vuotta. Hänet ylennettiin aliupseerin arvoon varusmestariksi. Hokanin ja hänen vaimonsa Anna Maununtytär perustivat Ruikan tilan maille Jaatilan saaren eteläkärkeen torpan, josta muodostui vähitellen Tiuraniemen eli Hookanan uudistila.

6. Kappalainen huoritteli lautamiestä

Rovaniemen ensimmäinen kappalainen Christer Erici Aboensis (s. mahd. n. 1590, k. n. 1674) toimi pappina Rovaniemellä vuosina 1644–1672. Christer tuli toimeen hyvin seurakuntansa kanssa, mutta alakemiläisten päättäjien kanssa tuli vakavia kiistoja. Kemin kesäkäräjillä 1649 arvovaltainen lautamies Antti Heikinpoika Tasanen Lautiosaaresta syytti kappalaista kunnianloukkauksesta. Riitatilanteessa herra Christer oli kutsunut lautamiestä huoramieheksi ja muita lautamiehiä koiriksi ja pakanoiksi.

Vuoden 1653 kesäkäräjillä sakkorahoja karhuttiin vielä arestituomion uhalla.