Ajatukseni ovat keväässä. Linnunlaulussa, auringonpaisteessa ja topattomassa pukeutumisessa. Myös hetkessä elävällä viisivuotiaallani sisäinen kello edistää, ja pahasti. Kun eräänä loskaisena tammikuun aamuna päiväkotiin lähtiessämme vedimme kumisaappaita jalkaan, totesi hän iloisesti: ”Äiti, ihanaa kun on jo kevät ja saa hyppiä vesilätäköissä!” En hennonnut korjata, että oikeaan kevääseen on vielä viikkoja, liki kuukausia.