Onnettomuudet: Mal­mi­ju­na suistui jälleen rai­teil­taan

Kuvagalleria: Pidetyn kiek­koe­ro­tuo­ma­rin ura päättyi Ro­va­nie­mel­lä

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Si­net­tä­läis­tä re­ser­vi­läis­toi­min­taa

Kevättalvella 1972 tupsahti Sinetän koulun pihalle armeijan kuorma-auto perässään kenttäkeittiö. Miehet perustivat pihalle huoltopisteen ja sytyttivät kenttäkeittiöön tulet. Puuhakas vääpeli antoi komentoja kymmenelle keittiömiehelle. Isoja pöytiä taiteltiin jonoon kenttäkeittiön eteen. Pöydille sotamiehet laittoivat tarjolle näkkäriä, voita, juustoa, maito- ja mehupäniköitä. Keitettiin kahvia ja lämmitettiin valmiita pannukakkupaloja.

Kohta metsästä alkoi työntyä koulun pihalle hiihtäviä sotilaita. Keittiömiehet antoivat jokaiselle sotilaalle näkkärilevyn, voinappeja, juustosiivuja, maitoa pakin kanteen ja hernekeittoa pakkiin. Ruuan saatuaan varusmiehet hajosivat koulun pihalle ruokailemaan ja huomasimme hetkemme koittaneen.

Ensimmäiseltä ruokailijalta kysyimme, saako näkkäriä. Totisen oloinen sotilas ei halunnut tehdä tuttavuutta kahteen nikitapäiseen räkänokkaan vaan sanoi, että lähtekää penikat nosteleen täältä. Sotilas oli väsynyt hiihtourakkaan ja vastamäkiin.

Esitimme saman kysymyksen näkkäristä havillisemmalta sielulta näyttävälle miehelle, joka sanoi, että kyllä tätä vanikkaa piisaa. Taittoi meille molemmille isot palat ja kaverini kysyi voita. Vai vielä voita, naurahti sotilas, mutta häntä selvästi viehätti kaverini röyhkeys. Levitti peukalollaan voinapit näkkileipäpalasillemme.

Kysyimme syödessämme syytä hiihtoon. "Hiihdämme Rovaniemeltä Pohtimolammelle Napapiirin hiihdon ladut." Vai semmoinen reissu, sanoi kaverini ja kysyi, että jäikö hernekeittoa. "Laitatko vähän lusikalla tähän näkkileivän päälle." "Johan on isäntä", nauroi sotilas ja laittoi keittoa näkkärille. "Kiitos ja kaverille kans." Hyvältä maistui.

Sitten huudettiin miehet kahvi- ja pannarijonoon, johon kummisotilaammekin lähti. Odottelimme häntä palavaksi ja kohta hän tulikin höyryävän pakin kannen kanssa toisessa kädessään pannari, jonka päällä oli ruusunmarjahilloa. "Onko hyvää", kaverini kysyi. "Haluatko maistaa", kysyi kummisotilas ja taittoi meille palaset pannarista. Mitään niin hyvää en ollut maistanut.

"Onko armeijassa hyvä kahvi",  kysyi kaverini. "Oot sie meleko hyvä kerjäämään", sanoi sotilas ja ojensi pakin kannen. Kansi kiersi ensin kaverilleni, sitten minulle ja sitten sotilaalle. Tunsimme voimakasta toveruutta tuona lyhyenä ohikiitävänä hetkenä. Uskoin, että se oli aseveljeyttä. Tällaista reserviläistoimintaa harrastimme jo kansakoulun 3.-luokkalaisina ennen armeijaa.