Kansalaisilta on tullut enenevästi palautusta siitä, kuinka vaikeaksi kuolinpesien asioiden hoitaminen on pankkimaailmassa mennyt. Pankkeja voisi aiheellisesti syyttää jopa simputuksesta. Pyydetään selvityksiä asioista, joiden pitäisi olla itsestään selviä tavallisella maalaisjärjellä ajateltuna.
Vai mitä on sanottava vaatimuksesta, jossa pankki vaatii 1881 syntyneen naisen virkatodistusta sen selvittämiseksi, onko hän mahdollisesti elossa ja onko hänellä kenties 1950-luvulla syntyneitä lapsia, joille testamentti olisi pitänyt antaa tiedoksi!
Näitä vaatimuksia voi ymmärtää vain koneellisen sovelluksen tuotteina, sillä 140-vuotiaat henkilöt lienevät varsin harvinaisia ja 70-vuotiaita synnyttäjiäkään ei juurikaan tunneta. Näihin mahdottomuuksiin viittaaminenkaan ei näytä auttavan, vaan pankki vaatii edelleenkin näitä selvityksiä.
Viranomaiset eivät ole sellaisia tarvinneet ja lainhuudotkin on perintökiinteistöihin testamentinsaajalle myönnetty. Eikö tämä ole pelkkää kansalaisten simputtamista?
Paikallispankissa nostellaan olkapäitä, että paikallistasolla ei asiaan voida vaikuttaa, koska pankki on keskittänyt kuolinpesien asiakirjojen tarkastamisen johonkin erikoisyksikköönsä. Jos näin on, siellä luulisi olevan tervettä maalaisjärkeäkin perintöasioiden ymmärtämiselle, mutta näin ei näytä olevan.