Kolumni
Pari viikkoa sitten lounasseurakseni istahti tuttu, jonka kanssa tunnemme toisemme pintapuolisesti kulttuuririennoista ja akateemisista ympyröistä. Vaihdoimme kuulumiset ja kerroin pohdiskelevani työn merkityksellisyyttä seuraavassa kolumnissa. Keskustelumme kiersi työn äärellä, uupumuksesta merkityksellisyyteen. Sanoin, että en aio, enkä yksinkertaisesti voi, tehdä merkityksetöntä työtä. Tuttu nyökytteli. Aivan hyvä keskustelu.
Sitten tuttu kysyi: Mitä, jos olisi pakko tehdä esimerkiksi siivoojan hommia?
PAM!
(Ilmauksen ”PAM!” kaksoismerkitys: täystyrmäys sekä Palvelualojen ammattiliitto, joka auttaa myös siivoojien vaikeissa tilanteissa.)