Selvittämättömät kuolinpesät vaikeuttavat metsiä koskevaa päätöksentekoa. Päätöksentekoa hidastaa ja hankaloittaa tyypillisesti se, että kuolinpesät ovat usein passiivisia omistajia ja metsiä koskeviin päätöksiin tarvitaan kaikkien jäsenten yksimielisyys.
Suomen metsistä yksityisomistuksessa on noin 60 prosenttia, ja monet metsätilat ovat pieniä. Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Karoliina Niemen mukaan metsää omistavia selvittämättömiä kuolinpesiä oli alkuvuodesta noin 25 000.
– Yksityismetsänomistajien keski-ikä on nykyisin noin 60 vuotta. Edessä on sukupolvenvaihdoksia, ja valitettavasti kuolinpesienkin määrä kasvaa vielä, Niemi sanoo.
– Kuolinpesät ovat tutkitusti muita passiivisempia metsänomistajia. Ja jotta metsälle voidaan tehdä jotakin, tarvitaan kaikkien pesän osakkaiden yhteinen päätös.
Metsäteollisuus ry on Suomessa toimivien metsäteollisuusyritysten edunvalvontajärjestö. Järjestön mukaan sirpaleinen metsänomistus ja kuolinpesät vaikeuttavat teollisuuden puunsaantia. Asia käy ilmi järjestön vuonna 2021 julkaisemasta artikkelista.
– Taloudellinen turva on tärkeä myös metsänomistajille, iästä riippumatta. Tietenkin metsänomistajat ovat heterogeeninen joukko, ja monelle tärkeitä ovat myös monimuotoisuus, virkistysarvot ja niin edelleen.
Niemi sanoo, että jos metsänomistaja on passiivinen, metsässä ei tehdä myöskään luonnonhoidollisia töitä. Tietyillä luonnonhoidon menetelmillä voidaan esimerkiksi luoda uhanalaisille lajeille elinympäristöjä osana metsätaloutta.
Passiivisten metsänomistajien kanssa on vaikea neuvotella myös luonnonsuojelualueiden perustamisesta.
Ketjuuntuneita omistusrakenteita
Johtaja Jari Yli-Talonen Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksestä sanoo, että harvoilla metsänomistajilla on nykyisin enää aikaa viettää pitkiä aikoja metsässään.
– Meidänkin alueellamme noin 20 prosenttia metsänomistajista asuu Helsingin lähistöllä. Kolmen vuoden aikana ehkä noin puolet ehti käydä palstoillaan.
Yli-Talonen kertoo, että uudet sertifiointiohjeet ja suojeluvelvoitteet ovat aiheuttaneet paljon työtä myös metsänhoitoyhdistyksille. Metsänomistajilla on paljon kysymyksiä.
– Miksi jätetään säästöpuustoa, miksi jätetään lahopuuta, miksi tehdään rumia tekopökkelöitä ja miksi niitä ei saa hakea polttopuuksi. Nämä asiat herättävät metsänomistajissa ihmetystä, sanoo Yli-Talonen.
Metsänhoitoyhdistys pyrkii nykyisin viestimään metsänomistajille, että myös suojelusta ja luonnonhoidosta voi saada tuloja. Haasteellista viestintä on kuitenkin silloin, kun omistajana on selvittämätön kuolinpesä.
– Yhteydenpito on hankalaa, ja monet tällaiset metsät ovat jääneet oman onnensa nojaan.
Useat peräkkäiset kuolemat aiheuttavat erityisen vaikeita ketjuuntuneita omistusrakenteita. Jos kuolinpesän osakkaana oleva perillinen kuolee pian perittävän jälkeen, ensimmäisen kuolinpesän osakkaaksi tulee kuolleen perillisen oma kuolinpesä.
– Metsänhoitoyhdistyksessä kohtaamme joskus kuolinpesiä, joita hallinnoivat kuolinpesät, joita hallinnoivat kuolin-kuolin-kuolinpesät. Ne ovat aivan mahdottomia.