Särki ei kel­van­nut syö­tä­väk­si – Reijo Kursula kohtasi pilk­ki­reis­sul­laan kuutin ja vei sen ta­kai­sin sulan reunaan

Reijo Kursulan tarjoama särki ei ollut jäällä makoilevan kuutin herkkua.
Reijo Kursulan tarjoama särki ei ollut jäällä makoilevan kuutin herkkua.
Kuva: Reijo Kursula

Reijo Kursula muistaa keväisen pilkkireissun Ajoksen nokalla Murhaniemen puolella pitkään. Kaverikseen hän sai norpan poikasen eli kuutin.

– Huomasin pilkkireissullani kauempana merellä tumman möykyn. Kiikareilla havaitsin, että kyse on kuutista ja menin potkurilla katsomaan sitä lähemmin. Kuutti oli mielestäni hieman uuvuksissa, sillä se oli ilmeisesti noussut laivaväylältä jään päälle ja lähtenyt kohti rantaa, Ajoksessa asuva Reijo Kursula kertoo.

Eläinystävänä Kursula lähti hakemaan pilkkipaikaltaan kuutille ahvenia, mutta harmaalokit olivat syöneet jään päälle jääneet kalat.

– Sain pilkillä vielä särjen ja vein sen kuutille. Poikanen nuuskasi kerran särkeä ja alkoi naputella räpylöillä rintaansa. Sillä oli vatsa täynnä tai sitten tarjolla olisi pitänyt olla siikaa, Reijo Kursula naurahtaa.

Reijo Kursulan kaukoputken näkökentässä näkyi noin viisikymmentä hyljettä. Ne loikoilivat Tornioon menevän väylän lähistöllä. Mies tarkkaili hylkeitä Ajoksen kalasatamasta käsin.
Reijo Kursulan kaukoputken näkökentässä näkyi noin viisikymmentä hyljettä. Ne loikoilivat Tornioon menevän väylän lähistöllä. Mies tarkkaili hylkeitä Ajoksen kalasatamasta käsin.
Kuva: Jouni Valikainen

Reijo Kursula ei nähnyt sillä pilkkireissulla muita norppia tai harmaahylkeitä.

– Ilmeisesti norppaemo oli vastikään vieroittanut kuutin. Pistin hanskat käteen ja vein sen sulan reunalle. Yrittihän se tietenkin purra, mutta olin varautunut siihen. Hyvin se sukelsi ja näin kuutin vielä lekottelevan jäätiköllä ennen kuin se jatkoi matkaansa kauemmaksi. Uskon, että norppa voi tälläkin hetkellä aivan hyvin.

Vaikka Reijo Kursula on luontoihminen, niin aiemmin hän ei päässyt näin lähelle tutustumaan kuutin sielunelämään.

– Mielestäni etenkin harmaahyljekanta on Perämerellä lisääntynyt melkoisesti. Päivää ennen kuutin tapaamista näin Ajoksen kalasatamassa paljon harmaahylkeitä. Kesällä kun kuljen veneellä merellä, niin hylkeet tulevat katselemaan, että tuleeko sieltä kalamiehiä joiden verkoista saisi helppoa saalista.

Kalavälineiden lisäksi Kursulalla on yleensä kiikarit tai kaukoputki ja hyvä kamera mukanaan. Lounais-Lapin ja Lapin Kansan yhteisestä arkistosta löytyy toistakymmentä Kursulan otosta, joihin hän tallentanut sekä kasveja, eläimiä ja maisemia. Linnut ovat olleet usein Kursulan kuvauskohteina. Niitä on julkaistu muun muassa Kemi-Tornion Lintuharrastajat Xenus ry:n nettisivuilla.

– Olen käynyt useana vuonna tekemässä lintujen laskentaa esimerkiksi lähisaaristoissa. Joskus on harmittanut, kun kamera ei ole ollut mukana ja linnuista tai muistakin eläimistä olisi voinut saada hyvän kuvan. Edellinen Lounais-Lapissa julkaistu kuva oli ketusta tuulimyllyjen katveessa, Reijo Kursula kertoo.

Eläimet

Halli ja norppa

Suomen tavallisimmat hyljelajit ovat norppa ja halli eli harmaahylje.

Hylkeen poikasia kutsutaan kuuteiksi.

Halli on pitkä ja hoikka hylje, ja se on norppaa selvästi kookkaampi.

Norpasta sen erottaa myös suuremman pään sekä pitemmän ja suuremman kuonon perusteella.

2019 Suomen merialueella tavattiin lentolaskennassa noin 14 200 harmaahyljettä.

Perämeren jäillä norppakannaksi arvioitiin 12 800 yksilöä.

Kumpikin laji syö kalaa. Ne käyvät hakemassa kaloja myös kalastajien pyydyksistä ja voivat rikkoa ne.