Taksikuskini ei malta pysyä hiljaa. Kymmenkunta vuotta sitten pakolaisena Syyriasta Eurooppaan tullut perheenäiti innostuu valottamaan uuden kotimaansa nykyisyyttä ja ennustamaan tulevaa. Hän on selvästi huolissaan. "Tappelevat vain! En tiedä haluavatko lapseni jäädä tänne."
Matka lentoasemalta Berliinin Alexanderplatzille sujuu nopeasti, kun jokin aika sitten Saksan kansalaisuuden saanut kuljettaja analysoi maansa tilannetta. Ammattiaan vastaavaa työtä opettajana hän ei ole löytänyt, mutta Mersun ratissa riittää hommia. Nainen haluaisi palata Syyriaan, mutta teini-ikäiset lapset ovat täysin saksalaistuneet. He eivät Lähi-itään kaipaa.
"Eivät edes puhu arabiaa", hän tuhahtaa.
Tappelemisella kuljettajani viittaa politiikkaan. Häntä harmittaa talouden alamäki ja se, etteivät puolueet löydä asian korjaamiseksi yhteistä säveltä. Samalla hän on huolissaan kansallismielisen äärioikeiston noususta. Maahanmuuttovastaisena tunnetun AfD:n eli Alternative für Deutschland (Vaihtoehto Saksalle) -puolueen kannatus on noussut jo 22 prosenttiin.
"Ilmapiiri pelottaa. Vaikka olemme saksalaisia, emme näytä saksalaisilta."
Keskustelu taksinkuljettajan kanssa on mielessäni pitkään, kun kierrän seuraavina päivinä Päätoimittajayhdistyksen järjestämissä mediatapaamisissa. Maahanmuutto on iso teema ennenaikaisissa liittopäivävaaleissa, eikä ihme. Maahanmuutto näkyy Saksassa. Tilastojen mukaan jo joka neljäs maassa työskentelevä on ulkomaalaistaustainen ja suhtautumisessa ulkomaalaistaustaisiin on isoja alueellisia eroja (Yle 19.2). AfD on kerännyt suosiota erityisesti idässä.
Iso kysymys on sekin, miten muiden puolueiden pitäisi suhtautua yhteistyöhön AfD:n kanssa. Saksan politiikassa on pitkään ollut pyhä periaate, niin sanottu palomuuri, jonka mukaan muut puolueet eivät tee yhteistyötä äärioikeiston kanssa. Osa kansasta jo kohahti, kun kristillisdemokraattien kansleriehdokas Friedrich Merz kertoi haluavansa viedä liittokanslerina maahanmuuttopolitiikan tiukennukset liittopäivien käsittelyyn riippumatta siitä, mistä linjauksille tulisi tukea. Kansalaiset tulkitsivat, että Merz hyväksyisi AfD:n tuen. Hän itse kiisti asian, mutta episodi synnytti laajoja mielenosoituksia.
Saksan liittopäivävaalit saattavat tuntua kaukaisilta, mutta niillä on merkitystä myös meille.
Saksa on Euroopan unionin suurin kansantalous. Maa on ollut perinteisesti tiukasti Ranskan kanssa EU:n ruorissa kiinni, mutta molempien poliittinen pakka on ollut sekaisin jo jonkin aikaa. Se on heijastunut unionin toimintaan. Saksan vaalien lopputulos ja syntyvä hallitus määrittelevät osaltaan Euroopan suuntaa.
Saksa on yksi tärkeimmistä vientimaistamme. Euroopan teollisuusveturin talous kuitenkin sakkaa edelleen. Kasvun tielle auttaisivat esimerkiksi digitalisaation lisääminen ja byrokratian purkaminen, mutta maa ei ole onnistunut kummassakaan. Autoteollisuuden innovaatioissakin muut ajavat ohi.
Saksassa jännitys ei pääty vaalipäivänä, vaan jatkuu hallituksen muodostamisella. Suomi on hyvä esimerkki siitä, että puolueet pystyvät yhteistyöhön hyvinkin erilaisten arvopohjien kanssa. Saksassa tilanne on kuitenkin toinen. Menneisyys velvoittaa ja varoittaa. Maahanmuutto jakaa saksalaisia, eivätkä tiukennusvaatimukset ole enää vain AfD:n asialistalla.
Mielenkiintoista on, millaiseen hallituskoalitioon Saksassa lopulta päädytään. Tuuliajon sijaan tarvitsemme EU:ssa vahvaa johtajuutta, sillä ongelmia ja haasteita riittää niin idässä kuin lännessä.
Taksimatkan lopussa kysyn kuljettajalta hänen lapsistaan. Mihin he haluaisivat muuttaa, jos eivät jää Saksaan. Suomeen?
– Ei, siellähän on niin kylmä. Ehkä Yhdysvaltoihin.