"Paikka, jonka historiaa ei tunneta, tuntuu kammottavalta ja hylätyltä. Sellainen ihminen, joka ei ole koskaan tutkinut juuriaan, herättää meissä syvää sääliä", toteaa etelävirolainen semiootikko Valdur Mikita kirjassaan "Kantarellien kuuntelun taito - Itämerensuomalaista maailmankuvaa etsimässä".
Mikitan mielestä ei pidä jättäytyä pinnalliseen small talk-kulttuuriin ja on mielekästä kaivata luonnonrauhaa ja yksinäisyyttä. Semiootikon näkemys palautui ajatuksiini tarkastellessani niin Rovaniemen kaupunkisuunnittelua kuin Sairaalanniemen uusinta kaavoitusvaihtoehtoa. Rakennusfirmojen historiattomat ja kiiltokuvamaiset havainnekuvat tuovat mieleen kirjailija Anja Meulenbeltin toteamuksen saksalaisista, kuinka he pystyvät peittämään 'sen itsensä' hajun pitsiverholla. Havainnekuvillahan useimmiten yritetään esittää elementtilaatikoiden ja mustan asfaltin peittämät näkymät pehmeämpinä.
Vastatessaan asukkaiden näkemyksiin kaavoittaja toteaa, kuinka kaavoitustyö olisi ollut hyvä aloittaa tyhjältä pöydältä ja olisi näin etukäteen selvitetty, mitä kaupunkilaiset alueen tulevaisuudelta haluavat. Kaavoittaja väittää lisäksi, kuinka kaupunkilaisten mielipide "on tullut selville käynnissä olevan prosessin myötä".