Istun Ylitorniolla Tornionjoen rannalla Niuron perinnetalon portailla. Mitä näen? Suuren sähköpylvään ilmajohtoineen, joiden takana on kaunis jokimaisema Ruotsin puolen vaaroineen. Näkymä olisi yksi Suomen kauneimmista ilman sen pilaajaa, pylvästä johtoineen.
Mitä lienee tai lieneekö mitään ajatelleet linjan rakentajat valitessaan sen paikkaa? Se tuli kylän kauneimmalle paikalle.
Olen kuullut, että yhtiö on vahvistamassa ja laajentamassa kyseistä sähkölinjaa. Haitta on pahenemassa. Uskon, että vastuullinen yhtiö on jo miettinyt, miten ympäristöhaitta saadaan poistettua tai tehtyä siedettäväksi. Sähkölinja on kerta kaikkiaan väärässä paikassa, kun se on toteutettu ilmajohdoilla.
Linjan siirto toisaalle lienee pois suljettu. Prosessi olisi pitkä ja hankala valituksineen. Helpoin ratkaisu lienee linjaa mukaileva kaapelointi. Se olisi ilmajohtoja kalliimpi ratkaisu, mutta saisi meidät maisemaa arvostavat tyytyväisiksi siirtoyhtiön laskun maksajiksi. Teknisesti ei liene mitään estettä kaapelointiin. Vedetäänhän kaapeleita pitkin metsiä, joten miksi ei kansallismaisemaankin.
Vai laitetaanko sähkölinja radan sähköistämisen kanssa samaan kuoppaan? Voisi kuvitella, että samalla toteutettuna se toisi säästöjä.
Toivon, että jompikumpi vaihtoehto tai joku muu toteutuu. Jokirantaa myötäilevän sähkölinjan kaapelointi tai joku muu vaihtoehto olisi imagohyöty operoivalle sähkönsiirtoyhtiölle maisemaa arvottavana toimijana.
Järjestämme Niuron pihapiirissä ensi heinäkuussa kotiseutupäivät. Tulen kutsumaan juhlapuhujaksi ympäristöministerin. Hän pitää puheen tv-kameroiden loisteessa valtakunnallisille kanaville. Toivon, että jokimaisemaa esitellessäni voisin sanoa, että valitettavasti maisema ei vielä ole oikein esittelykunnossa, mutta ympäristöarvoja kunnioittava siirtoyhtiö on päättänyt linjan kaapeloimisesta tai sen pois siirtämisestä.