Olemme huolissamme siitä, miten laadukas saattohoito saadaan jatkossa toteutettua Lapin hyvinvointialueella(Lapha), jos sen suunnitelmat karsia Lapin terveyskeskussairaaloiden palveluverkkoa toteutuu esityksen mukaisesti.
Palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa on kehitetty aktiivisesti viime vuosina. Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama FinPall-ohjelma (2021–2024) on edistänyt niiden kehittämistä ja ammattilaisten osaamista. Osana hoidon kehittämistä on kehitetty kotisairaalatoimintaa ja kotisaattohoitoa, myös Lapissa. Silti saattohoidossa tulee usein eteen tilanteita, joissa potilaat tarvitsevat vuodeosastohoitoa.
Terveyskeskussairaalat tukevat palliatiivista hoitoa esimerkiksi silloin, kun potilaan oireet ovat liian vaikeita kotona hoidettavaksi tai omaisten hoitotaakka nousee liian suureksi. Vuodeosastohoito takaa laadukkaan saattohoidon potilaille, joilla ei ole lähellä omaisia, jotka voisivat tukea kotona tapahtuvaa saattohoitoa. Etenkin pitkien etäisyyksien Lapissa tämä tilanne tulee usein eteen.
Terveyskeskussairaaloilla on merkittävä rooli palliatiivisessa hoitoketjussa. Ne ovat yleensä potilaan kotia lähinnä oleva hoitopaikka, jossa vaativampaa palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa voidaan toteuttaa. Ne myös mahdollistavat omaisten oikeuden olla potilaan lähellä kuoleman lähestyessä. Vuodeosastoilla he voivat osallistua hoitoon, tarjota kuolevalle turvallisuuden tunnetta ja antaa hoitohenkilökunnalle tietoa potilaan mieltymyksistä.
Palliatiivisen hoidon ohjeissa korostetaan kuolevan ihmisen saattohoidon inhimillisyyttä ja mahdollisuutta elää elämänsä loppuvaihe ilman vaikeita oireita tai kipuja haluamassaan ympäristössä läheistensä seurassa. Ohjeissa painotetaan potilaan toivomusten huomioon ottamista ja sitä, ettei häntä pidä jättää yksin.
Hoitopaikan valinnassa korostetaan potilaan oikeutta valita koti- ja sairaalahoidon välillä. Tämä on olennainen osa palliatiiviseen hoitolinjaan kuuluvaa hoitolupausta.
Laphan suunnitelmat sulkea jopa seitsemän vuodeosastoa tarkoittaa, että palliatiivisella potilaalla voi olla satojen kilometrien matka lähimmälle osastolle, joka on usein vieläpä huonojen kulkuyhteyksien päässä. Tämäkään ei vielä takaa, että lähimmällä osastolla olisi vapaata paikkaa.
Ymmärrämme tarpeen karsia sairaalaverkostoa, mutta se ei saa johtaa kuolevien potilaiden lähettämiseen kauaksi kotoa. Säästöpaineista huolimatta lähipalvelut tulee turvata, jotta inhimillinen saattohoito voidaan toteuttaa ja läheiset voivat olla kuolevan ihmisen vierellä loppuun saakka.