Olisi hyvä tietää kuka oli se maanmittausinsinööri tai hänen tuuraajansa, joka taakoitti aikanaan palstan Suomelle asumista ja elämistä varten. Oliko vain huonosta tuurista tai tietämättömyydestä kiinni, että Suomelle tuli asuttavaksi ja elettäväksi palsta vihaisen, säälimättömän ja sotaa rakastavan naapurin viereen?
Ehkä alueen silmiä hivelevä kauneus tuhansine järvineen ja kalaisine jokineen sokaisi taakoittajan silmät ja järjen juoksun.
Tässä sitä taas ollaan jännittävässä tilanteessa ja ihmetellään maailman menoa. Minua, jo kerran 2-vuotiaana säälimätöntä vihollista karkuun lähtenyttä, vanhuusikään ehtinyttä jurrikkaa ihmetyttää maailman voimattomuus ja haluttomuus hoitaa asiat järkevästi kuntoon ja sanella ohjeet ja käyttäytymistavat ikuiselle, säälimättömälle naapurillemme.
Suomella ei ole tarvetta isotella kykyjään, eikä ainakaan tehdä päätöksiä, mihin ei koko kansan mielipidettä ole selvitetty tarkasti. Tässä asenteessa, mikä maailmalla nyt näyttää olevan vallassa, on tietynlaista luovuttamisen makua ja se vaikuttaa meistä suomalaisista oudolta.
On mystinen asia, miten Venäjä on päässyt ajautumaan tällaiseen tilanteeseen. Kansa siellä sallii tai se jyrätään sallimaan tilanne, jossa se ei pääse tekemisiin muun maailman kanssa esimerkiksi urheilussa. Tiedän, että naapurissa on nuorisokasvatus voimakasta ja ohjaavaa jo lapsesta asti, eikä se suosi muuta maailmaa.
Suomen osaavan ja ihanan nuorison ja lasten takia toivon, että maailmanlaajuinen rinnakkaiselo säilyisi, ja että ainakin ”isot aseet” pysyisivät piilossa.