Lapin hyvinvointialue tavoittelee 40 miljoonan euron säästöjä vuodelle 2026. On kuitenkin syytä kysyä, kuinka realistinen tavoite tämä on.
On todennäköistä, että säästöjen toteutuminen asetetussa aikataulussa ei ole mahdollista etenkään, jos ratkaisuja haetaan vain ylhäältä käsin. Tällöin vaarana on, että päätökset osuvat suoraan palveluihin ja asiakkaisiin – eivät todellisiin kulueriin.
Todellinen asiantuntemus tässä asiassa löytyy käytännön työn tekijöiltä. Sote-alan, tukipalveluiden ja pelastustoimen henkilöstö tietää konkreettisesti, mitä työssä tehdään turhaan, missä on päällekkäisyyksiä ja mitä prosesseja voisi yksinkertaistaa.
Jos työntekijöiden näkemyksiä ei aidosti kuulla, syntyy säästöpäätöksiä, jotka lisäävät hallinnollista kuormaa, heikentävät työssä jaksamista ja tulevat lopulta kalliimmiksi. Excel-taulukosta ei löydy ratkaisuja, jotka toimivat arjen tasolla.
Säästöt tulisikin rakentaa alhaalta ylöspäin: kuuntelemalla henkilöstön kokemusta ja vahvistamalla yhteistyötä. Työntekijöitä ei pidä nähdä kulueränä, vaan voimavarana, jonka avulla talouden haasteista voidaan selvitä.