Omakotitalossa asuva aito sähkön säästäjä valitsee sähkösopimuksekseen aikasähkön, jossa päiväsähkö- ja yösähkölukemat eritellään. Säästäjä voi vertailla, miten on onnistunut käyttämään sähköä yöaikaan, kun muita käyttäjiä on vähemmän.
Sähkön säästäjän tavoitteena on vähentää päiväsähkön määrää. Tavoitteen onnistumiseksi säästäjä uusii talonsa lattialämmityksen termostaatit ja laskee huonelämpötilaa, jotta sähkölämmitteisen talon sähkön kulutus pienenisi entisestään.
Valtion kannustin sähkön säästämiseen on pienentää kotitalousvähennystä, jota voi käyttää termostaattien uudistamiseen ja ikkunoiden tiivistämisremontteihin. Yksityiset sähköyhtiötkin ovat samoilla linjoilla valtion kanssa. Hinnoittelussa yleissähkö on aikasähköä halvempi vaihtoehto.
Yleissähkösopimukseen aito sähkön säästäjä ei sorru, koska siinä sähkön hinta on samansuuruinen koko vuorokauden eikä se kannusta sähkön säästämiseen.
Sähkön siirtoyhtiötkin osaavat huomioida sähkön säästön vaikutukset tulovirtoihin. Aito sähkön säästäjä ei hermostu, vaikka toteaakin, että sähkön siirtoyhtiöiden hinnoittelu suosii yleissähkön käyttäjiä.
Valtion vero-osaston huippuunsa viritetty koneisto on kehittänyt verotusta perimällä energiaverostakin arvonlisäveron. Aito sähkön säästäjä pääsee nauttimaan tästä päällekkäisverotuksen ihmeestä isommalla panoksella kuin yleissähkön valinnut sähkön kuluttaja.
Aito sähkön säästäjä ihmettelee, kuinka nopeasti energiakriisi meni ohi ja sähkön hinta romahti. Nyt säästetäänkin kaikesta muusta kuin sähköstä.