Euroopan museofoorumi palkitsi Saamelaismuseo Siidan Portugalissa Euroopan vuoden museo -palkinnolla. Suuret onnittelut Siidalle.
Lehtitietojen mukaan palkintoa perusteltiin yhteisöllisyydellä ja kulttuuriperinnön palauttamisella. Perustelut saivat vanhemman polven tutkijan ja museomiehen hieman pohdiskelemaan.
Ensinnäkin on todettava, että museolle oikeutetusti luovutettu saamelaisesineistö oli Kansallismuseon kokoelma, joka oli kerätty Lapista ”talteen” 1800-luvulta alkaen. Esineistö oli konservoitu ja huolella tallennettu. Ilman tätä museaalista toimintaa arvokasta esineistöä ei olisi olemassa eikä se nyt olisi Siidassa.
Alkuperäiskansojen esineistön palauttaminen on ollut jo pitkään meneillään eri puolilla maailmaa. Kansallismuseostakin on lähtenyt alkuperäiskansojen esineistöä aiemmin esimerkiksi Pohjois-Amerikkaan Coloradon Anasazi-kansan tyyssijoille, joten luovutusprosessi ei ollut uutta ja mullistavaa. Kansallismuseota voimme kiittää esineistön huolenpidosta ja luovuttamisesta Siidaan.
Toinen perustelu oli yhteisöllisyys, jossa yli 300 saamelaista oli ”osallistettu” luovutetun esineistön tunnistamiseen. Aikamoinen määrä ihmisiä. Aikoinaan antropologiassa oli muotia metodi ”osallistava havainnointi”, joka on nykyään hiipunut käsitteen tulkinnallisuuteen.
Nyt osallistetut ihmiset ovat kuitenkin samoja kuin yleensä perinnetutkimuksen informantit, kulttuurin- ja kielenoppaita, joiden tiedot ovat aina olleet kulttuuritutkimuksen primaari lähteinä. Ei siis mitään mullistavaa. Ihmettelen silti, miten 300 informanttin osallistaminen prosessiin on ollut ylipäätään mahdollista ja missä ja miten tapahtumat on järjestetty. Museon arkistosta löytyy ehkä tästä tiedot.
Siidan museojohtaja Pieskin mukaan saamelaiset olivat vihdoinkin saaneet tehdä itse oman museonsa. Oliko unohtunut, että ensimmäisen näyttelyn (1998-2022) tekijäkunnan tutkijoista suurin osa oli eturivin saamelaistutkijoita ja kaikki Siidan ensimmäisenkin näyttelyn esineistö ja tutkimustieto oli saamelaisilta saatu? Siis jo silloin saamelaiset saivat oman museonsa.
Ilman ensimmäisen museon suunnittelutoimikunnan työtä ja sen saamelaisjäsenistöä ei olisi Siidaa, johon Kansallismuseon saamelaisesineistö olisi voitu siirtää. Palkinto olisi jäänyt saamatta.
Joka tapauksessa palkinto oli eurooppalaisen instanssin myöntämä, jolla näyttää olevan uudenlaiset kriteerit, poliittisetkin.