Älypuhelin on hyvä renki, mutta huono isäntä. Kännykän ruutuaika kiehtoo ja saa monen aikuisenkin pysymään puhelin kädessä pitkiä aikoja päivässä. Olemme aikuisina herkästi sormi pystyssä huomauttamassa lasten ja nuorten ruutuajasta, mutta unohdamme samalla omat toimintatapamme.
Aivoliitto julkaisi viime vuonna näyttöön perustuvat suositukset älypuhelinten käyttämisestä vapaa-ajalla. Nuoret ja aikuiset saisivat viettää kännykällään 2– 3 tuntia päivässä. Sekin on paljon. Alle kaksivuotiaille ei suositella älypuhelimen käyttöä ollenkaan ja 2– 6 -vuotiaat saisivat ruutuaikaa vain tunnin päivässä. Aivoliiton ohjeissa muistutetaan myös, että pienten lasten kiukkua ei rauhoiteta älypuhelimella, ja puhelimet tulisi laittaa pois näkyvistä silloin kun perhe viettää yhdessä aikaa. Ehkä tärkein suosituksen huomautus on se, että vanhemmat osoittavat omalla käyttäytymisellään miten älypuhelimeen tulisi suhtautua. Jos se on koko ajan kädessä aikuisella, on vaikea riistää sitä lapselta tai nuorelta.
Kyse ei ole ainoastaan siitä, että annamme älylaitteen hallita arkeamme. Älypuhelimen toistuvaa avaamista pitäisi välttää siksikin, että jatkuvat keskeytykset kuormittavat aivojamme.
Syitä älypuhelimen käytön hillitsemiselle on myös muita. Kielen ja vuorovaikutuksen kehityksen haasteet näyttävät lisääntyneen suomalaislapsilla. Suomen Puheterapeuttiliiton puheenjohtaja, dosentti Soile Loukusa ja väitöskirjatutkija, puheterapeutti Sirpa Tarvainen muistuttavat Lapin Kansan haastattelussa (20.7.) pienen lapsen oppivan kielen vuorovaikutuksessa. Sekä aikuisen että lapsen ruutuajalla voi olla vaikutusta lasten kielelliseen kehitykseen. Jos aikuisen huomio on älylaitteessa, hän ei välttämättä huomaa lapsen kommunikaatioyrityksiä ja vuorovaikutus jää vähäisemmäksi.
Toisen varoittavan esimerkin saa liikenteestä. Noin joka seitsemäs ajon aikana kännykkää käyttänyt on joutunut liikenteessä vaaratilanteeseen. Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien mukaan matkapuhelimen käyttö on ollut vuosittain mukana keskimäärin 3– 5 kuolemaan johtaneessa liikenneonnettomuudessa. Laki on yksiselitteinen: kännykän käyttö ilman hands free -laitetta ei ole sallittua moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajalle. Häiritsevän käytön kielto koskee myös pyöräilijöitä. Silti puhelin kourassa ajavia kuljettajia näkee valitettavan paljon.
Selvitysten mukaan sekä puhelimen että viestin käsittely aiheuttavat molemmat samansuuruisen 0,5 sekunnin reaktioajan pidennyksen. Jarrutustilanteessa se on paljon. Älypuhelimen räplääminen ajaessa voi käydä myös lompakon päälle. Kannattaa muistaa, että kännykän käytöstä määrätyt liikennevirhemaksut huomioidaan niin sanotuissa toistuvissa rikkomuksissa. Ajokorttilain mukaan ajo-oikeuden haltija on määrättävä ajokieltoon, jos hän on vähintään neljästi kahden vuoden tai kolmesti vuoden kuluessa syyllistynyt moottorikäyttöistä ajoneuvoa kuljettaessaan tiettyihin rikkomuksiin, kuten kännykän käyttöön, tai rikoksiin eli ne vaikuttavat ajo-oikeuteen.
Älylaitteiden käyttämisessä on syytä koko kansakunnan ryhtiliikkeelle. Erityisesti meillä aikuisilla, jotka näytämme mallia nuoremmille. Kannattaa muistaa, että elämä on parasta ruutuajan ulkopuolella.
Valtaosalla suomalaisista on käytössään älypuhelin. DNA:n NEPA-tutkimuslaitoksen teettämän Digitaaliset elämäntavat 2025 -tutkimuksen mukaan 98 prosentilla on vähintäänkin yksi älypuhelin. Saman tutkimuksen mukaan 27 prosenttia on rajoittanut aikaansa puhelimella ja netissä. Selkeästi eniten rajoittamista ovat tehneet 16– 24 -vuotiaat. Kuusi kymmenestä ruutuaikaansa rajoittaneesta on lisännyt muuta vapaa-ajan aktiviteettia. Osa on myös päätynyt pitämään kännykkänsä äänettömänä osan päivästä.