Run­gius­ta voi tar­kas­tel­la vir­tuaa­li­ses­ti – Me­ri-La­pis­sa kirk­ko­jen alle hau­dat­tiin vai­na­jia vielä pitkään sen jäl­keen, kun se oli kiel­let­ty

Mätänevien ruumiiden hajua yritettiin peittää tuoksuvilla kasveilla.

Titta Kallio-Seppä esittelee, miten Rungiusta voi tarkastella virtuaalisesti.
Titta Kallio-Seppä esittelee, miten Rungiusta voi tarkastella virtuaalisesti.
Kuva: Taina Nuutinen-Kallio

Kirkkoihin hautaaminen kiellettiin Suomessa vuonna 1822.

– Monissa kirkoissa hautaaminen oli loppunut jo 1700-luvulla, kertoo kemiläinen arkeologian tutkijatohtori Titta Kallio-Seppä.

Meri-Lapissa kirkkoihin hautaamista jatkettiin kuitenkin itsepäisesti jopa 1900-luvulle saakka. Alueen vanhimpien pystyssä olevien kirkkojen, Keminmaan vanhan kirkon ja Tornion kirkon, alle on haudattu paljon ihmisiä.

– On kirjallisia lähteitä, joissa moititaan sitä, että tapa on ollut täällä käytössä vielä 1890-luvulla. Perimätiedon mukaan kirkkoon on tehty talvihautauksia vielä 1900-luvun alussa.
Tiina Väre
Keminmaan kirkkoherra Rungiuksen muumion tutkimisesta väitellyt arkeologian tutkijatohtori

Merilappilainen kirkkohautaus ei periaatteessa poikennut muista suomalaisista kirkkohautaustavoista.

–­Se on muunnelma yleiseurooppalaisesta hautausperinteestä. Isoissa kirkoissa vainajat haudattiin kirkkojen alapuolella sijaitseviin kryptiin. Suomen pienissä kirkoissa oli hautakammioita tai sitten vainajat haudattiin multaan kirkon alle, Väre kertoo.

Kallio-Seppä ja Väre ovat osana Oulun yliopiston arkeologian tutkijaryhmää työstäneet näyttelyn merilappilaisesta kirkonalaisesta maailmasta näyttelyt Kemin historialliseen museoon sekä Tornion maakuntamuseoon. Muun muassa Keminmaan vanhaan kirkkoon haudattua Rungiusta sekä pientä sinistä ruumisarkkua on tutkittu tietokonetomografisella menetelmällä.

Menetelmän avulla itse vainajaan ei tarvitse koskea eikä arkun kantta avata.

Kemin ja Tornion näyttelyihin on rakennettu rekonstruktiot molempien kirkkojen alta löydetyistä pienistä lasten arkuista sekä vainajan yllä olleista vaatteista. Näyttelyissä voi tutustua myös tuoksuihin, joilla kirkon alla mätänevien vainajien hajua peiteltiin. Meri-Lapissa käytettiin esimerkiksi kuusta erilaisia yrttejä, minttua, tervaa ja katajaa sekä valeriaanaa, jolla uskotaan olevan myös rauhoittava vaikutus.

Kirkon alta löytynyttä pienen pojan arkkua on tutkittu tietokonetomografian avulla.
Kirkon alta löytynyttä pienen pojan arkkua on tutkittu tietokonetomografian avulla.
Kuva: Henripekka Kallio

Rungiuksen muumioon pääsee tutustumaan molemmissa näyttelyissä mielenkiintoisella tavalla. Keminmaan kirkko sekä arkussa makaava Rungius on mallinnettu tietokoneella, ja muumion ihon alle pääsee kurkistamaan virtuaalitodellisuudessa.

Uusimmissa Rungius-tutkimuksissa on selvinnyt monenlaisia seikkoja muun muassa Rungiuksen elämästä ja terveydentilasta.

Rungiuksen rintanikamia oli surkastunut turberkuloosin vuoksi. Rungiuksesta tehtiin harvinainen löydös, niin sanotut miestissit. Rungiuksella oli gynekomastia, joka on vanhemmilla miehillä yleistä. Se johtuu testostreronin vähenemisestä.

– Gynekomastiaa ei ole löydetty aiemmin tutkituista muumioista. Sitä on yritetty etsiä esimerkiksi Egyptin muumioista, Väre kertoo.

Tekstiiliarkeologi Sanna Lipkinin tekemät tutkimukset ovat paljastaneet Rungiuksen yltä myös jäännöksiä vaatetuksesta. Hänellä oli yllään nokkoskankaasta ju puuvillasta tehtyjä vaatteita, polvisukat olivat pellavaiset.

Näyttelyt pohjautuvat Oulun yliopistossa tehtyyn Emil Aaltosen säätiön ja Suomen Akatemian rahoittamaan monitieteiseen kirkkohautauksia ja pohjoissuomalaisia hautaustapoja käsittelevään tutkimukseen.

Näyttelyt on tuotettu yhteistyössä Oulun yliopiston arkeologian alan tutkijoiden, Tornionlaakson maakuntamuseon, Kemin historiallisen museon ja Oulun Museo- ja tiedekeskus Luuppi / Pohjois-Pohjanmaan museon kesken. Oulussa teemaan liittyvä näyttely avautuu 2020.

Näyttelyt ovat avoinna 1.12. saakka museoiden aukioloaikoina.