Ensimmäinen asuntoni Rovaniemellä sijaitsi Kolmannessa kaupunginosassa. Idyllisiä omakotikatuja, kerrostaloasumista, palveluja ja puistomaisuutta poronsarven piikkeihin sekoittava alue sai hyväksyvän nyökkäykseni nopeasti.
Seuraavaksi piti yrittää kertoa tutuille, missä kohdin kaupunkia asun. ”Melkein Kairatien varrella” ja ”lähellä keskustaa” jäivät valjuiksi, joten kysyin alkuasukkailta. ”Kait se on Kolmas kaupunginosa” oli yleisin pohdinnan tulos. Tai no, ”ei sillä oikein ole kunnon nimeä” oli se kaikkein yleisin, mutta se ei ajo-ohjeeksi kelvannut.
Nettikaivelun jälkeen väänsin vastahakoisesti epäuskoni uskoksi. Kolmas kaupunginosa sen sitten oli oltava, sillä Ratantauksesta en ole kuullut vielä kymmenen vuotta myöhemminkään kenenkään puhuvan.
Mutta ”kolmas kaupunginosa” ei kelpaa minulle. Se ei tee oikeutta viehättävälle alueelle Lapin pääkaupungin ydinkeskustan kyljessä. Se näyttää virheeltä karttaluonnoksessa; kaavoituslautakunnan sisäiseltä merkinnältä, joka unohdettiin muuttaa lopulliseen vedokseen. Se ei ole oikea nimi.
Lisäksi se taipuu puhuttuun kieleen hankalasti ja antaa laiskan vaikutelman Rovaniemen nimeämiskulttuurista. Onhan urheilukenttäkin saanut nimensä natsiupseerin mukaan – kai nyt, herranjumala sentään, paraatipaikka ansaitsee enemmän kuin järjestysnumeron?
Ymmärrän, että tämä on vain parahdus muualta tulleelta, joka ei ole omaksunut nimeä kasvamalla sen kanssa. Juuri siksi koen velvollisuudekseni älähtää. Hiljaisen hyväksynnän tulee loppua.
Alueella toimii yli 40-vuotias asukasyhdistys, joka varmasti on pohtinut asiaa enemmän kuin minä. Heidän johtopäätöksistään en kuitenkaan tietoa löydä. Yhdistyksen mandaatilla ansiokkaasti toteutetut ja kaupunkikuvaa piristävät muraalit tarjoavat nimelle kuluvan vuosituhannen makuista muotoa ”R3”. Tulkitsen tämän haluksi uudistua.
Ei Rovaniemi tosin yksin asian kanssa ole. Muissakin suomalaiskaupungeissa on oltu yhtä laiskoja. Maailmalla yksi kuuluisimmista lienee Pariisi, jonka numeroidut arrondissementit aiheuttivat ensikäynnillä päänsärkyä. Toki boheemielämän kehdossa jokaiselle piirille oli myös ihan oikea nimi, kun asiaan hieman tarkemmin tutustui.
”Kolmas kaupunginosa” voi puolestani jäädä virkakirjoihin pyörimään, mutta ulospäin viestittäessä näillä kortteleilla on uudelleenbrändäyksen paikka. Etenkin, jos vanhasta paloasemasta saadaan toteutettua urbaani kulttuurikeskus.
Otapa sopivasta nimestä kesäinen pähkinä purtavaksi.