Ro­va­nie­me­läis­ty­nyt il­mas­to­tut­ki­ja John Moore: näin maail­man ran­nik­ko­kau­pun­git voi­si­vat saada jopa satoja vuosia li­sä­ai­kaa

Muokataan jäätiköitä, huippututkija ehdottaa. Ilmaston lämpenemisestä seuraavaa merenpinnan nousua voisi näin hidastaa merkittävästi.


Ilmastoahdistus on tuntematon käsite Arktisen keskuksen tutkimusprofessori John Moorelle. "Parasta tilanteessa on ehkä se, että meillä on jo tiedossamme keinot, kuinka voimme lopettaa ilmaston lämpenemisen."
Ilmastoahdistus on tuntematon käsite Arktisen keskuksen tutkimusprofessori John Moorelle. "Parasta tilanteessa on ehkä se, että meillä on jo tiedossamme keinot, kuinka voimme lopettaa ilmaston lämpenemisen."
Kuva: Jussi Leinonen

Kun geofyysikko John Moore aloitteli tutkijanuraansa 1990-luvun alussa ilmastonmuutoksen parissa, aihe oli marginaalinen.

–Kukaan ei tiennyt siitä mitään. Tai ehkä kaksi ihmistä lisäkseni, hän nauraa työpöytänsä ääressä Arktisessa keskuksessa, Arktikumin tutkijasiiven kolmannessa kerroksessa.

Aamun hämärä on väistymässä ja pienen työhuoneen ikkunoista avautuu utuinen, lumessa kylpevä jokimaisema.

– Nyt kaikki on toisin. Tilanne on siinä mielessä onnekas, että saan tehdä työtä, jolla on tarkoitus, Moore lisää.

Tutkija on perehtynyt jäätiköihin, niiden sulamiseen ja siihen, miten siitä seuraavaa merenpinnan nousua voitaisiin hidastaa.

Sulaminen on kiihtynyt dramaattisesti hänen uransa aikana. Vähitellen muukin maailma on havahtunut tilanteeseen.

Viime lokakuussa hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi raportin, jonka mukaan maapallon lämpötila on noussut noin asteella esiteollisesta ajasta. Mikäli lämpeneminen jatkuu nykyistä vauhtia, 1,5 asteen raja ylittyy jotakuinkin vuoteen 2050 mennessä.

Yksi rajan ylittämisestä seuraava riski on merenpinnan nousu, joka peittäisi alleen maailman rannikkoalueita.

Kylmempää kuin Etelämantereella

Kenttätutkimus on kuljettanut Mooren työskentelemään niin Etelämantereen, Grönlannin, Huippuvuorten kuin Tiibetin jäätiköillä.

Elämänsä hyytävimmät pakkaset hän on kuitenkin kokenut Rovaniemellä.

– Talvella 1999 elohopea laski 46 asteeseen, hän muistelee äärikokemusta.

– Juuri nyt tilanne on aika ideaali, parhaiten viihdyn noin kymmenen pakkasasteen lämpötilassa, kun saimme lopulta luntakin, hän hymyilee leveästi.

Vaikka ilmastoahdistuksesta on tullut yleistyvä vaiva, ei ilmastotutkija vaikuta olevan sen vallassa.

– Ilmastoahdistus? En olekaan kuullut sellaisesta käsitteestä, hän vastaa, kun tiedustelen asiaa.

– Parasta tilanteessa on ehkä se, että meillä on tiedossamme jo keinot, kuinka voimme lopettaa ilmaston lämpenemisen. Se vaatii toimia meiltä jokaiselta, ja eritoten hyviä poliitikkoja tekemään oikeita päätöksiä.

Maailman jäätiköitä Antarktikselta Grönlantiin kiertänyt John Moore on kokenut elämänsä hyytävimmät pakkaset Rovaniemellä.
Maailman jäätiköitä Antarktikselta Grönlantiin kiertänyt John Moore on kokenut elämänsä hyytävimmät pakkaset Rovaniemellä.
Kuva: Jussi Leinonen

Isossa Britanniassa, pienessä Blidworthin kaivoskylässä varttunut Moore väitteli tohtoriksi Cambridgen yliopistosta vuonna 1988. Sen jälkeen hän työskenteli British Antarctic Survey -tutkimuslaitoksessa Grönlannissa.

Rovaniemelle hän saapui ensimmäistä kertaa vuonna 1993.

– Huomasin ilmoituksen avoimesta erikoistutkijan paikasta Arktisessa keskuksessa. Se vaikutti mielenkiintoiselta monitieteellisyydessään, joten päätin hakea.

Vuodesta 2007 John Moore on johtanut keskuksen jäätikkö- ja ilmastotutkimuksen ryhmää.

Kaksi vuotta myöhemmin hänet kutsuttiin johtavaksi tutkijaksi pekingiläiseen yliopistoon. Hän otti vastaan 75-prosenttisen pestin.

– Kiinassa ongelmana ei ole kuinka saada rahoitusta, vaan kuinka käyttää sitä. Suomessa tilanne on päinvastainen, hän summaa maiden tiedemaailmojen keskeisen eron.

Pekingistä Rovaniemen Kiirunaan

Pekingissä hän tapasi puolisonsa ja perusti perheen. Viime heinäkuussa he muuttivat Rovaniemelle – paljolti perhesyistä. Vaakakupissa painoivat Suomen puhdas ilma sekä toimiva koulu- ja terveydenhuoltojärjestelmä.

– Esimerkiksi terveydenhuoltopalveluiden saaminen Kiinassa oli joka kerta yhtä monimutkaista, kahden alle kouluikäisen lapsen isä toteaa.

Suurkaupungin kasvavat ilmansaasteongelma väritti sekin arkea vuosi vuodelta enemmän.

– Ei tuntunut kivalta seurata, kuinka lapset yskivät aamuisin saasteiden vuoksi. Kotimme viisi ilmanpuhdistinta suodattivat kyllä pienhiukkasia, mutta kaasuihin nekään eivät pystyneet.

Koti on nyt Kiirunan kaupunginosassa, lähellä luontoa. Kaksi- ja neljävuotiaiden poikien kotikielinä ovat isän puhuma englanti ja äidin puhuma kiina, suomea he oppivat paraikaa päiväkodissa.

– Ensimmäiset kaksi kuukautta olivat heille vaikeita, mutta nyt he viihtyvät jo tosi hyvin.

Mooren tutkijantyö Kiinassa jatkuu yhä, mutta vähäisemmällä läsnäololla. Hän poikkeaa suurkaupungissa mielellään.

– Sanon aina, että Peking on minulle kuin sauna, siellä on mukava käydä välillä, mutta hyvä myös päästä pois, hän sanoo – ja väläyttää hymynsä.

John Moore pistäytyy mielellään Pekingin vilskeessä, mutta palaa sieltä myös mielellään Rovaniemen rauhaan. Koti on nyt täällä.
John Moore pistäytyy mielellään Pekingin vilskeessä, mutta palaa sieltä myös mielellään Rovaniemen rauhaan. Koti on nyt täällä.
Kuva: Jussi Leinonen

Osa Rovaniemen hyvistä puolista on kirkastunut Moorelle vasta välimatkan päästä. Vastikään hän teki osa-aikaisen pestin Uppsalan yliopistossa. Arvostettu, 1400-luvulla perustettu yliopisto on Pohjoismaiden vanhin.

– Siellä huomasin, että suomalainen suora tapa kommunikoida sopii minulle paremmin kuin ruotsalaisten tapa puhua loputtomasti. Myös Kiinassa olen tunnistanut samantyyppistä suoruutta.

Häthätää 30-vuotiaassa Arktisessa keskuksessa Moore nauttii nuoren tutkimuslaitoksen vapaudesta ilman perinteiden painolastia. Kansainväliseen työyhteisöön kuuluu noin 70 ihmistä yli kymmenestä eri maasta.

– Olen huomannut, että tutkijoiden taso täällä voi olla jopa korkeampi kuin keskeisemmissä yliopistoissa. Tänne ei ajauduta sattumalta.

Jopa satoja vuosia lisäaikaa maailman rannikkoalueille
Veera Vasara

John Mooren ehdotus on, että merenpinnan nousua ryhdyttäisiin hidastamaan muokkaamalla jäätiköitä.

Hänen johtamansa tutkimusryhmä on paikantanut voimakkaimmin merenpinnan nousuun vaikuttavat jäätiköt tiettyihin Etelämannerta ja Grönlantia ympäröiviin jäähyllyihin. Jäähylly syntyy, kun etenevä jäätikkö ylittää rantaviivan: jäämassa jää kellumaan hyllyksi mereen yhä jäätikköön kiinnittyen.

– Vain muutamat, erittäin nopeasti virtaavat jäätiköt kuljettavat suuren osan jäätiköistä mereen. Kooltaan ne ovat vain kymmeniä kilometrejä suuntaansa, joten niiden muokkaaminen olisi paljon pienempi satsaus kuin esimerkiksi tulvavallien rakentaminen rannikkokaupunkeihin, Moore sanoo.

Mooren mukaan näiden, nopeimmin virtaavien jäätiköiden hidastaminen voisi tuoda jopa muutaman vuosisadan lisäaikaa rannikkoaluille.

– Ilmaston lämpenemistä se ei pysäyttäisi, mutta voisi antaa aikaa varautua merenpinnan nousuun hallitusti.

Lämpimän meriveden pääsy jäähyllyjen alle voitaisiin estää penkereillä, johtamalla vesi kallioperän päällä makaavan jäätikön alta muualle tai jäädyttämällä se. Lisäksi jäähyllyjä voisi tukea rakentamalla keinotekoisia saaria kohtiin, joissa jäätikkö etenee hyllyksi merenpinnan ylle.

Mallinnukset ennustavat, että merenpinta nousee yli metrillä useimmissa maailman suurissa rannikkokaupungeissa vuoteen 2100 mennessä.

– Rikkaiden maiden kaupungit kuten Helsinki tai Lontoo todennäköisesti pystyvät varautumaan muutokseen, mutta tilanne on toinen vaikkapa Bangladeshissa tai monissa Afrikan nopeasti kasvavissa suurkaupungeissa.

Esimerkiksi Guangzhouissa, Kiinassa, merenpinnan nousu puolella metrillä veisi kodin yli miljoonalta ihmiseltä. Vastaavasti kahden metrin nousu vaikuttaisi yli kahteen miljoonaan ihmiseen.

Jos rannikoita ei suojata, merenpinnan noususta voisi koitua vuodessa jopa 45 biljoonaan euron kulut. Vallien ja tulvasuojien rakentaminen ja ylläpito maksavat nekin vuosittain jopa kymmeniä miljardeja euroja.

Ehdotusta on kuunneltu mielenkiinnolla niin Euroopan parlamentissa kuin presidentti Sauli Niinistön lounaspöydässä.

Kasvavan kiinnostuksen lisäksi tutkija on saanut huomata, että ilmastonmuokkaus geotekniikan avulla herättää monissa myös epäluuloa.

– Idea vaikuttaa kamalalta, ja sitähän se on, hän myöntää.

– Mutta yhtälailla kamalaa on se, kuinka parhaillaankin muokkaamme ilmastoa syytämällä ilmakehään valtavat määrät hiilidioksidia, hallitsemattomin seurauksin, hän vertaa.

Kuka?

John Moore

Geofyysikko, professori ja ilmastotutkija.

Syntynyt 1961 Blidworthissa Isossa Britanniassa.

Asuu Kiirunan kaupunginosassa Rovaniemellä, kakkosasunto Sinetän kylässä.

Väitteli tohtoriksi Cambridgen yliopistossa vuonna 1988.

Aloitti työskentelyn Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa vuonna 1993, jossa nykyinen toimenkuva tutkimusprofessori.

Työskentelee lisäksi vierailevana päätutkijana ja ilmastonmuutoksen professorina Beijing Normal University’ssä Kiinassa.

Asui ja työskenteli pääasiassa Pekingissä vuosina 2009–2018.

Tutkinut jäätiköitä muun muassa Etelämantereella, Grönlannissa, Huippuvuorilla ja Tiibetissä.

Perheeseen kuuluvat kiinalaistaustainen puoliso sekä kaksi- ja neljävuotiaat pojat.

Taustaltaan intohimoinen kiipeilyn ja telemark-hiihdon harrastaja.