Lapin hyvinvointialueen (Lapha) kahden vuoden alijäämä on lähes 20 prosenttia vuosikuluista, mitä selittää epätasa-arvoinen valtionosuuksien tasausjärjestelmä. Hallituksen vaade alijäämien kattamiseen 2026 loppuun mennessä johtaisi Lapissa palvelujärjestelmän romahtamiseen ja henkilöstön laajoihin irtisanomisiin.
Lapissa joka viides hoitaja eläköityy viiden vuoden kuluessa. Hoitajien irtisanomisille ei tässä tilanteessa ole mitään mieltä.
Valtakunnallisesti kustannusten hallintaa on haettu palveluverkon supistuksilla. Useimmat hyvinvointialueet ovat pinta-alaltaan pienempiä kuin Lapin suurimmat kunnat.
Julkisen terveydenhuollon alasajo on erityisen uhkaavaa harvan asutuksen kuntien asukkaille. Kerran lopetettua toimintaa ei pystytä käynnistämään pahenevassa hoitajapulassa. Korvaavaa palvelua on turha odottaa markkinalähtöisiltä terveydenhuollon toimijoilta turistikeskusten ulkopuolelle.
Kaikki tunnustavat perusterveydenhuollon hoidon jatkuvuuden kehittämisen tarpeen. Tämä yksimielisyys näyttää jäävän juhlapuheitten tasolle.
Sote-palveluissa on aito rahoituskriisi. Tästä huolimatta rahoitusta ohjataan voimakkaasti yksityiselle sektorille irrallaan palveluitten kokonaisvaltaisesta kehittämisestä. Suunniteltu 500 miljoonan euron panostus yli 65-vuotiaitten yksityisvastaanotolla käyntien tukemiseen rikkoo omalääkäritoiminnan kehittämistä ja on alueellisesti erittäin epätasa-arvoista.
Vastuu palveluista on Lapissa ymmärretty hyvin. Palvelut turvataan säilyttämällä palveluverkko alueellisesti kattavana ja tasapainottamalla talous realistisella aikataululla. Toimintojen uudistaminen ja tehostaminen vie joka tapauksessa vuosia. Hallittu muutos lienee paras etenemistapa ajatellen myös kustannustehokkuutta.
Jos nykyhallitus ei peräänny Lapin hyvinvointialueen alijäämien kattamisaikataulusta, olemme entistä tiukemmin valtiovarainministeriön ohjauksessa. Keinot ovat tiedossa. Hukkuvatko tässä tasa-arvon periaatteet ideologisten tavoitteiden ja pienen äänestäjäkunnan vähäisen painoarvon alle?