Metsä- ja ilmastokeskustelussamme on levinnyt kohu. Sen mukaan metsiemme hiilinielut olisivat romahtamassa. Se näkyisi myös kuutiokasvun hidastumisena. Luken tilastojen mukaan näin näyttää olevan tapahtumassa.
Metsiemme kasvu kaksinkertaistui 1900-luvun alkupuolelta lähtien. 2014–2018 saavutimme ennätyksen – 108 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kaudella 2018–2022 kasvu putosi 104 miljoonaan kuutioon vuodessa. Heikentyykö kasvu myös jatkossa?
Metsäntutkimuslaitoksen professori Olavi Huikari opetti, että metsiemme heikohko kasvu 1950-luvulla johtui pääosin kangasmetsiin hiipivästä soistumisesta. Hän oli kerännyt soistumisen mittausaineistoa Pohjanlahden maankohoamisen alueelta. Huikari osoitti väitöskirjallaan, että soistumista tapahtuu edelleen, nimenomaan kangasmailla. Alamaiden lampien umpeenkasvun osuus soistumisesta oli vain kymmenen prosenttia.
Kangasmetsien soistumiselle oli saatava loppu. Metsämme oli parannettava ojittamalla. Puu alkoi kasvaa, kun maaperän vesitalous saatiin puille ihanteellisemmaksi. Metsäojituksen päätavoite oli ojittaa soistuvia kangasmaita, ei avosoita.
Metsien ojia oli alun perin tarkoitus kunnostusojittaa säännöllisesti. Niinhän peltojen ja maantien ojistakin pidetään huolta. Huikari opetti, että metsän ojituksessa tärkeintä on pitää maaperän vesi liikkeessä. Se tuo puiden juurille koko ajan kasvun tarvitsemia ravinteita. Ojituksen tarkoitus ei ollut poistaa kaikkea vettä puiden juurilta.
Vuotuinen kunnostusojitus alkoi 1950-luvun alussa. Vuonna 1953 kunnostusojitettiin 1 700 ojakilometriä. Huippu, 22 355 km/v saavutettiin 2004. Sen jälkeen kunnostusojitus alkoi vähetä, ensin hitaasti ja 2010-luvulla kiihtyen. 2023 kunnostusojitimme enää 2 481 kilometriä.
Liikkuuko vesi enää metsäojissa? Metsissä vaeltava marjastaja tai metsästäjä huomaa jo, että metsäojat ovat sammaloitumassa ja pusikoitumassa.
Ovatko ojitetut kangasmaat taas vaarassa soistua? Joko kunnostusojituksen hiipuminen näkyy myös metsien kasvun taantumassa? Hiilinielujen romahdus taitaa johtuakin kunnostusojituksen romahtamisesta.
Huikarin ojitusoppi ja sitä seurannut metsänhoidon yleinen tehostuminen ovat tärkeimpiä selityksiä talousmetsiemme muhkeaan kasvuun 1900-luvun jälkipuoliskolla. Kun ymmärrämme, mikä sai viime vuosisadalla metsien kasvun aikaan, ymmärrämme syyt siihenkin, jos kasvu romahtaa.
Ilmastokamppailun takia olisi aika saada taas puuston kasvu nousuun. Tehostetulla metsänhoidolla siihen pääsisimme.