On hankala kirjoittaa hallitusohjelmaa, johon ruotsalainen kansanpuolue (rkp) ei voisi sitoutua. Tälle vanhalle ja vähän ilkeämieliselle sanonnalle on katetta.
Rkp on ollut mukana valtaosassa Suomen itsenäisyyden ajan hallituksia. Vuoden 1979 jälkeen puolue oli oppositiossa vain Sipilän hallituksen aikaan 2015–2019.
Silloinkaan tie oppositioon ei vienyt puolueen omasta tahdosta. Perussuomalaisten silloinen puheenjohtaja Timo Soini ei kielipuoluetta mukaan kelpuuttanut.
Rkp on saanut vaaleista toiseen suunnilleen samansuuruisen kannatuksen ja sen myötä kymmenkunta edustajanpaikkaa. Se ei oikeastaan ole puolue, vaan edunvalvontajärjestö.
Suomen ruotsinkielinen väestö on äänestänyt rkp:tä, koska puolue on kyennyt turvaamaan hyvin kielivähemmistön etuja. Siinä työssä hallitus on ehdottomasti oppositiota parempi paikka.
Miksi rkp on Sipilän hallitusta lukuun ottamatta ollut haluttu hallituskumppani? Rkp on yleensä ollut hyvin lojaali pääministeripuoluetta kohtaan. Uskollisuus on ollut ostettavissa lopulta suhteellisen edullisesti.
Ruotsinkielinen väestö on Suomessa niin pieni, että hyvienkään etujen turvaaminen heille ei liiaksi ole rasittanut valtiontaloutta.
Rkp on yleisilmeeltään arvoliberaali puolue. Äänestäjäkunnasta löytyy silti konservatiivista ja impivaaralaista ajattelua erityisesti ruotsinkieliseltä pohjanmaalta ja maaseudulta.
Puolueen kannatus on keskittynyt muutamaan vaalipiiriin. Näitä ovat Helsinki, Uusimaa, Vaasa ja Varsinais-Suomi.
Lapissa rkp on löytänyt toisen Suomen kielivähemmistön, saamelaiset. Puolue on asettanut monissa vaaleissa saamelaisehdokkaita vailla sanottavaa menestystä.
Ollaanko Säätytalossa tekemässä nyt historiaa ja sellaista hallitusohjelmaa, joka ei rkp:lle enää kelpaisi? Tuskin sentään, vaikka kipuilua on nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Yhteistyö perussuomalaisten kanssa ottaa koville.
Entinen ministeri ja puolueen presidenttiehdokas Eva Biaudet on näkyvin hallitukseen menon kriitikko. Puolueen nuorisojärjestön puheenjohtaja Julia Ståhle on toinen. Hän marssi alkuviikosta ulos hallitusneuvotteluista.
Ilman rkp:tä Petteri Orpo (kok.) ei oikeistohallitusta saa pystyyn. Rkp:n näyttävissä protesteissa on arvojen puolustamisen rinnalla siten iltalypsyn makua. Vahvan neuvotteluaseman turvin on hyvä vaatia etuja omalle äänestäjäkunnalle.
Liian ahneeksi puolue ei voi ryhtyä. Tämän hallitusyrityksen kaataminen nimittäin ei takaisi sitä, että puolue olisi muissa vaihtoehdoissa itseoikeutetusti mukana.
Viime kädessä paitsi rkp:n johdossa, myös muissakin puolueissa tiedetään tämä.