Innostuin jo lapsena ristisanatehtävien tekemisestä.
Vietimme lapsuuden kesät mummini mökillä Posiolla. Ennen älypuhelinaikaa kesämökillä ei laavattu puhelinta, vaan kuunneltiin radiota ja tehtiin yhdessä ristikoita tuvan pöydän ääressä. Mummini opetti minulle lukuisia perinteisiä ristikkosanoja, kuten tuta, alias, stoa, star, trap, akana, etoa…
Muistan joskus myös itse kokeilleeni ristisanatehtävän laatimista. Pitihän perheen omiin "mökki-sanomiin" saada myös ristisanatehtävä.
Tänä kesänä täytin ensimmäistä kertaa ristikkolehden kannesta kanteen. Myönnettäköön, ristikot olivat aika helppoja ja nykyään on kätevää vilkaista googlesta tai ratkojat.fi-sivustolta apua, jos iskee oikein paha tenkkapoo jonkin sanan kohdalla. Kuitenkin iso osa ristikoista meni ilman isompia apuja.
Nykyään yllätyn, kun ristikoissa on mukana moderneja sanoja tai henkilöitä. Aku ei olekaan enää Ankka vaan kenties Hirviniemi ja Jussi on Vatanen. Tesla ja Ipadkin ovat löytäneet tiensä ristikoihin.
Olen aina pitänyt sanoista ja äidinkielestä. Kenties asiaan on vaikuttanut se, että pienenä minulle luettiin iltasatuja. Isosiskoni olivat lukutoukkia ja itsekin luin paljon kirjoja lapsena ja nuorena. Aku Ankka tilattiin kotiin minun nimelläni ja joka keskiviikko oli kova kilpa siitä, kuka ehtii hakea lehden ensimmäisenä postilaatikosta koulun jälkeen ja sai lukea sen välipalapöydässä. Vaikka kyseessä oli sarjakuva, lehti oli kielellisesti rikasta luettavaa.
Lukuharrastus alkoi hiipua lukioiässä. Lieneekö syynä se, että lukiossa piti lukea ja kirjoittaa paljon jo pelkästään koulun puolesta. Teini-iässä monet muut jutut alkoivat tuntua lukemista kiinnostavimmilta, tai ehkäpä juuri mikään ei kiinnostanut. Kuuluin kuitenkin lukion Haltsari-lehden toimikuntaan.
Olen yrittänyt viime vuosina herätellä lukuharrastusta uudelleen. Sosiaalinen media ja suoratoistopalvelut tuntuvat valitettavasti kuitenkin usein helpommalta ajanviettomahdollisuudelta. Töissäkin lukemista ja kirjoittamista tulee tehtyä paljon päivittäin, joten vapaa-ajalla kirjaan tarttuminen ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen.
Kesällä on kuitenkin kiva napata ristikko mukaan rannalle, mökille tai pihalle mennessä. Kirkkaassa auringonvalossa lehteä on mukavampi tuijotella, kuin puhelimen ruutua.
Ristikot ovat myös hyvää aivojumppaa. Toivon salaa, että ristikoiden tekeminen edesauttaisi aivojen pysymistä terveenä pidempään.
Viime vuosina on puhuttu paljon suomalaisten lasten ja nuorten lukutaidon heikkenemisestä. Kansainvälisessä vertailussa Suomi on kuitenkin edelleen hyvillä sijoilla.
Jos joskus tulevaisuudessa saan lapsia toivon, että oman lukuharrastukseni hiipuminen ei vaikuta lasteni lukuintoon. Iltasadut haluaisin ainakin ottaa osaksi arkirutiinia.
Kyky lukea ja tulkita erilaisia tekstejä ja nykyään myös medioita, on tärkeä taito nyky-yhteiskunnassa.