Sami Korkiakoski (8.7.20204) kirjoitti Lapin Kansan mielipidepalstalla kyllästyneensä siihen, että rangaistuksista puhuttaessa puhutaan aina koventamisesta. Jatkan tätä hyvää keskustelunaloitusta.
Rikosseuraamuslaitoksen asiakkaina on monenlaisia ihmisiä. Toiset ovat ajautuneet rikos- ja/tai päihdekierteeseen haastavien kasvuolosuhteiden, mielenterveysongelmien ja ikävien elämänkokemusten kautta. Toiset taas ovat nähneet mahdollisuuden saavuttaa jotain etua rikoksia tekemällä ja uskoneet etteivät jää kiinni. Osalle se on ollut nuoruuden hölmöilyä ja joillekin harkintakyvyn pettämistä. On myös niitä, jotka ovat vakavasti persoonallisuudeltaan häiriintyneitä tai yksinkertaisesti päättävät toimia yhteiskunnan normeja vastaan. Rikollisia ja rikostyyppejä on monenlaisia, joten yksinkertaistamisia tulee välttää. Esimerkiksi väkivaltarikollisilla, seksuaalirikollisilla ja talousrikollisilla voi olla hyvin erilainen profiili puhumattakaan järjestäytyneestä rikollisuudesta.
Rangaistusjärjestelmällä on merkittävä yhteiskunnallinen rooli niin pelotteena toimimisen kuin oikeudenmukaisuuden toteutumisen ja yhteiskunnan rikollisilta suojaamisen näkökulmasta. Sekä vankeuslaki että laki yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta lähtee liikkeelle siitä, että rangaistusten tavoitteena on lisätä ihmisten valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan. Korkiakoski arvioi tekstissään, että riski uusia rikoksia on jopa rangaistusten päätyttyä matala. Valitettavasti tämä ei pidä paikkansa. Esimeriksi vankeusvangeista noin kolme viidestä uusii rikoksen ja yhdyskuntapalvelun suorittajasta joka kolmas.
Rikosseuraamuslaitoksen erityisosaamista on valvonnan ja kuntoutuksen yhtäaikainen toteuttaminen. Tulee osata arvioida ketkä hyötyvät ja minkälaisesta kuntoutuksesta, ketkä tarvitsevat vielä motivointia ja kenen osalta ei välttämättä kannata hirveästi käyttää aikaa kuntoutukseen. Erityisesti vakavasti persoonallisuushäiriöiset psykopaatit, narsistit ja sadistit hyvin harvoin hyötyvät minkäänlaisesta kuntoutuksesta.
Rikosseuraamuslaitoksen asiakasmäärät ovat kasvussa ja sekä edellisen että nykyisen hallituksen suunnitelmat lisäävät asiakasmääriä. Taloustilanne on tiukentunut ja Rikosseuraamuslaitoksen resurssit ovat alkujaankin olleet liian vähäiset. Kun resursseista joudutaan tinkimään, joudutaan usein priorisoimaan valvonta ensin, koska on varmistettava henkilöstön ja muiden asiakkaiden turvallisuus. Lisäksi työmäärän kasvaessa jää yhä vähemmän aikaa yksittäisen asiakkaan kuntoutukseen.
Asiakasmäärien kasvu ja taloustilanteen tiukentuminen johtaa väistämättä kuntoutuksen vähenemiseen. Rikosseuraamuslaitoksen työntekijät on vanginvartijoista lähtien koulutettu myös kuntouttavaan otteeseen ja sitä tehdään isolla sydämellä. Erityisesti yhdyskuntaseuraamuspuolella kuntoutus korostuu ja sitä halutaan tehdä laadukkaasti. Kuntoutuksen vähenemisellä on vaikutuksia työviihtyvyyden lisäksi koko yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen.