Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Riit­tää­kö pelkkä kirjaus la­ki­muu­tok­siin?

Hallitusohjelmaan kirjattu lyhyt maininta lyhytvuokrauksesta ei saa olla syy viedä läpi lainsäädäntöä, joka perustuu vanhentuneeseen tai puutteelliseen tietoon. Kun tuoreimmat tutkimukset ja eurooppalaiset kokemukset osoittavat, että asuntojen vapauttaminen matkailumajoitukseen on kaikkialla rikkonut asuntomarkkinoita ja nostanut asumisen hintoja, on syytä pysähtyä.

Euroopan suurissa kaupungeissa – kuten Barcelonassa, Amsterdamissa ja Berliinissä – lyhytvuokrauksen vapauttaminen on johtanut siihen, että pitkäaikaisia vuokra-asuntoja on kadonnut markkinoilta. Seurauksena ovat olleet vuokrien nousu, asuinalueiden tyhjeneminen paikallisista ja kasvava sääntelyn tarve. Useat kaupungit ovat joutuneet ottamaan käyttöön rajoitusjärjestelmiä ja rajoituksia, joilla pyritään korjaamaan virheitä, jotka olisi voitu välttää ennakolta.

On huolestuttavaa, jos Suomessa ollaan toistamassa sama virhe vain siksi, että hallitusohjelmassa on yleisluontoinen kirjaus aiheesta. Lainsäädäntö on tehtävä tuoreimman tiedon ja riippumattoman vaikutusarvion perusteella, ei poliittisen kiireen tai ohjelmakirjauksen vuoksi.

Kirjoittaja pelkää, että hallitusohjelmaan kirjattu lakiuudistus pahentaa lyhytvuokrauksesta koituvia ongelmia.
Kirjoittaja pelkää, että hallitusohjelmaan kirjattu lakiuudistus pahentaa lyhytvuokrauksesta koituvia ongelmia.
Kuva: Jussi Leinonen

Päätösten on vastattava tosiasioihin, ei toiveisiin. Eikä varsinkaan yhden intressiryhmän etuja edistäen.

Myös "Bernerin oppi" tulisi muistaa: vapauttava lainsäädäntö ilman riittävää ennakkoselvitystä voi johtaa tilanteeseen, jossa negatiivisia vaikutuksia joudutaan korjaamaan kalliisti jälkikäteen. Lyhytvuokrauksen kohdalla riskit ovat selviä – asuntotarjonnan väheneminen, hintojen nousu ja valvonnan vaikeutuminen.

Ennen lakimuutoksia on arvioitava huolellisesti kokonaisvaikutukset: miten muutos vaikuttaa vuokra-asuntojen saatavuuteen, verotuloihin, kaupunkien elinvoimaan ja kaavoitukseen, matkailun sosiaaliseen hyväksyntään sekä asukkaiden hyvinvointiin? Tarvitaanko koko lakiuudistusta?

KHO on kyennyt puuttumaan ongelmiin ja tekemään johdonmukaista oikeuskäytäntöä nykylainsäädännössäkin. Koska ongelmat ovat lainsäädännön sijasta nykylain käytäntöön panossa, ongelmaa ei voida lainsäädäntömuutoksella edes ratkaista.

Lainsäädäntöä ei tule tehdä menneen ja puutteellisen tiedon varassa. Jos faktat sivuutetaan, vaarana on, että seuraava hallitus joutuu paikkaamaan tämän hallituksen jäljet – ja suomalainen asuminen ja asukkaat maksavat siitä kovan hinnan.

Taina Torvela