Luin Kari Jansan kirjoituksen ”Marjat ovat jäämässä metsiin” (LK 23.3.). Olen viime vuosina lukenut paljon samanlaisia kirjoituksia ja tullut niistä yhä surullisemmaksi. En ole yhdessäkään kirjoituksessa nähnyt viittaustakaan siihen, että ihminen on vain yksi sadoista lajeista, joka käyttää metsämarjoja ravinnokseen.
Esimerkiksi riekko on viimeisen kymmenen vuoden aikana käynyt harvinaiseksi muun muassa Itä-Lapissa. En ole 60 vuoden metsästäjäurani aikana nähnyt näin huonoa riekkokantaa.
Jos Itä-Lapinkin metsistä kerätään joka syksy kymmeniä tonneja mustikoita, hilloja ja puolukoita, ei tarvitse olla suuri matemaatikko laskeakseen, että se on pois kymmeniltä tuhansilta riekoilta – ja tietysti myös lähes kaikilta muilta metsän eläimiltä.
Minusta on kauhistuttavaa katsella metsästäjänä ja metsänomistajana thaimaalaisten suoranaista riehumista suurten poimureiden kanssa. Siinä lähtee peruskasvillisuutta, varmasti miljoonia männyn, kuusen, koivun, haavan ja muiden metsän puiden pieniä taimia. Näyttää siellä olevan joskus hieman marjojakin mukana.
Jos tämä ei ole metsän ja luonnon hävittämistä, mikä sitten on?
Minua surettaa myös thaimaalaisten tuonti maahamme halpatyövoimaksi, se on mitä puhtainta nykyaikaista kolonialismia. Tämänkin takia häpeän silmät päästäni suomalaisuuttani – häpeän aiheita riittäisi muutenkin. Mitä järkeä on lennättää toiselta puolelta maapalloa ihmisiä meille halpatöihin? Siitäkö ei synny hiilidioksidipäästöjä?
Se, joka ei saa kerätyksi marjojaan itse, ostaa ne tai on ilman. Vanhuksille voimme vaikka talkoilla kerätä talven marjat tai vähävaraisille valtio kustantaa ne. Muutaman päivän talkoisiin olen valmis joka syksy niin kauan kuin jaksan.
Jokaisen oikeudesta vielä muutama sana – se on syntynyt kauan sitten tarkoituksena sallia metsissä liikkujan kerätä marjoja suuhunsa ja perheelleen ja ehkäpä muillekin talven varalle, mutta taatusti se ei ole tarkoittanut nykyistä oikeutta tulla toiselta puolelta maapalloa hävittämään luontoamme ja riistämään ruokaa lukuisilta luontomme lajeilta.