Marraskuussa 1940 kuultiin radiosta ja luettiin sanomalehdistä, että Pallaksella oli mies paleltunut kuoliaaksi. Hän oli maisteri Veikko Sihvo, joka oli kaksi viikkoa aikaisemmin valittu Rovaniemellä Rovalan valistustyöntekijäksi.
Sihvo piti eri puolilla Lappia esitelmätilaisuuksia ja meni Enontekiöllekin. Siellä hän lähti sunnuntaina kävelemään tunturien yli Pallashotellille. Pahankurun kämpällä hän tapasi poromiehiä, joille kertoi lähtevänsä kävelemään hotellia kohti.
Miehet olivat varoittaneet häntä sanomalla, että tulee pyry ja silloin eksyy helposti. Hän oli nauraen sanonut, että hän selviää pahassakin ilmassa. Hän luotti siihen, että oli harrastanut urheilua ja tehnyt ennenkin retkiä. Poromiesten mukaan miehen varusteet eivät sopineet tunturimatkalle.
Yöllä tuli kova pakkanen ja aamuyöllä sakea lumipyry. Sihvo eksyi. Siepinjärven jäällä hän tapasi kaksi poikaa, jotka olivat hakemassa poroilla heiniä. Hän kysyi heiltä mistä saisi ruokaa. Pojat neuvoivat häntä menemään muutaman kilometrin päässä olevaan kylään, mistä saa myös porokyydin Muonioon.
Sihvo ei tehnyt näin, vaan lähti kävelemään hotellia kohti. Häntä odotettiin Rovaniemellä, mistä soitettiin Pallakselle ja kysyttiin, oliko Sihvo tullut sinne. Kun kuultiin ettei, kenraalimajuri Wallenius ja poliisitarkastaja Koponen sekä Pellon aluelääkäri lähtivät autolla Pallakselle. Siellä alettiin hakea Sihvoa tunturilta.
Enontekiöltä lähti poromiehiä, Kittilästä ja Muoniosta satoja suojeluskuntamiehiä. Hakemista helpotti se, että eräs poromies oli nähnyt jalanjälkiä lumessa Laukukeron takana. Muutaman päivän kuluttua Sihvo löydettiinkin kuoliaaksi paleltuneena havuvuoteelta Laukukeron länsipuolelta. Olin silloin 8-vuotias ja uutinen järkytti minua tavattomasti.