Metsähallitus vastasi (LK 10.1.) kritiikkiini, joka koski Metsähallituksen 30.12. julkaiseman tiedotteen pohjalta tapahtunutta asian uutisointia.
Totesin kritiikissäni sen perusasian, että erätarkastaja ei edelleenkään voi tutkia kenen tahansa taskuja, laukkuja ja reppuja, vaikka uutisoinnista sellainen kuva välittyikin. On hyvä, että Metsähallitus vastineessaan toteaa olevansa kanssani samaa mieltä.
Vastineen loppuosassa ryhdytään puhumaan yleis- ja erityislakien suhteesta ja erätarkastajien tarkastusoikeudesta yleensä eli asioista, joihin en ole lyhyessä kirjoituksessani ottanut kantaa. Lukijalle saattaa yhä jäädä epäselväksi se, saako erätarkastaja tutkia repun vai ei.
Tarkastusoikeus on sidottu yleisen säännön mukaisesti rikosepäilyyn, kuten pakkokeinolakia koskevan esimerkin avulla jutussani toin esille. Minulta on jo kysytty, riittääkö tarkastamiseen erätarkastajan ilmoitus siitä, että hän epäilee rikoksen tapahtuneen.
Korkein oikeus on kolmessa pakkokeinojen käyttöä koskevassa ratkaisussaan todennut, ettei yksin virkamiehen ilmoitus rikosepäilystä tai hänen tekemänsä johtopäätös riitä selvitykseksi rikosepäilystä. Lähtökohtana on syyttömyysolettama ja jos sitä ei voida konkreettisin perustein horjuttaa, erätarkastajalla ei ole oikeutta tarkastaa kenenkään tavaroita.
Asianomaisella on tällöin oikeus kieltäytyä tarkastuksesta.