Ukrainan sodassa ei ole loppua näköpiirissä. Suurin sota Euroopassa sitten toisen maailmansodan jatkuu tänäänkin ja ihmisiä kuolee. Eikä Venäjä ei ole luovuttamassa. Venäjän alunperin 100 000 sotilaan hyökkäysjoukot helmikuussa 2022 on kasvanut 520 000 armeijaksi, ja vuoden loppuun mennessä Venäjän sotavahvuuden Ukrainan sodassa arvioidaan olevan 690 000 sotilasta. Venäjän panssarivaunujen määrä on puolestaan kaksinkertaistunut reilussa kahdessa vuodessa, 1700:sta 3 500:aan. Merkit viittaavat pitkään kulutussotaan, eikä se ole hyvä asia. Jäätynyt konflikti puolestaan merkitsisi jatkuvan jännitystilan säilymistä ja estäisi Ukrainan pääsyn Natoon myös tulevaisuudessa.
Suurvaltojen merkitys myös Ukrainan sodassa on suuri. Kiina tukee hiljaisesti Venäjää, kun se samalla vahvistaa omaa sotilaallista voimaansa. Kiinalle on suotuista, että niin Euroopan kuin Yhdysvaltojen huomio on Ukrainassa, jolloin sille itselleen jää enemmän liikkumatilaa omassa lähiympäristössään ja Tyynellämerellä. Presidenttiehdokas Trump on puolestaan luvannut lopettaa sodan Ukrainassa 24:ssa tunnissa ja hänen varapresidenttiehdokas suhtautuu Ukrainan tukemiseen nihkeästi. Kävi Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa marraskuussa miten tahansa, on selvää, että Ukrainan tulevaisuus riippuu jatkossa yhä enemmän Euroopan tuesta ja poliittisesta päättäväisyydestä.
Venäjä voisi halutessaan lopettaa sodan – päättämällä hyökkäyksensä ja vetäytymällä valloittamiltaan alueilta. Sitä se ei kuitenkaan tule tekemään. On siis oltava realistinen arvioissa ja puheissa rauhasta – pysyvästä ja pidempiaikaisesta rauhasta. Se on mahdollista saavuttaa Ukrainan sotilaallisella menestyksellä ja Venäjän sotilaallisella tappiolla.
Haluamme rauhaa – sen pitää olla tavoite. Mitkä ovat keinot siihen? Estää Venäjän imperialistiset toimet ja tavoitteet. Voimalla, vaikka ajatus tuntuisi epämiellyttävältä. Se on kieli, jota Kreml uskoo. Muuten Venäjän aggressiiviset toimet ja politiikka jatkuu. Realistisin pysyvämpi rauha saadaan silloin, kun Kremlissä ei enää uskota sodan voittamiseen ja sen omiin menestymisen mahdollisuuksiin. Tämä edellyttää Ukrainan menestystä rintamalla.
Taloudellisen ja humanitaarisen tuen lisäksi Ukraina tarvitsee aseita, sotamateriaalia sekä lupaa käyttää niitä ilman rajoituksia. Venäjä varmasti uhkaa jatkossakin sodan eskalaatiolla, mutta on hyvä pitää mielessä Venäjän toimien todellinen eskalaatio siinä tilanteessa, jossa Venäjä voittaisi sodan. Tällöin usea eurooppalainen Nato-maa olisi todellisessa vaaran vyöhykkeessä. Venäjän voitto merkitsisi sen imperialistisen politiikan jatkumista entistä itsevarmempana. Tämän pitkän aikavälin riski sekä kustannukset ovat paljon suuremmat kuin Ukrainalle annettavan avun vahvistamisen lyhyen aikavälin hinta.
Nyt tehtävät teot (tai tekemättömyys) vaikuttavat oleellisesti siihen, millaiseen maailmaan Eurooppa ja myös me suomalaiset olemme matkalla.