Suomen vankilat ovat täynnä tilojen suhteen, jota kiristyvä kriminaalipolitiikka edelleen haastaa. Vankeusrangaistukset ovat puolustettavia, jotta ylipäätään oikeusjärjestelmä pysyy siltä osin uskottavana. Vankiloiden täyttöasteet lähestyvät kriittisiä rajoja, ja erityisesti tutkintavankien määrä on kasvanut merkittävästi. Rikosseuraamuslaitoksen mukaan vuonna 2025 tarve olisi lähes 800 vankipaikkaa. Tilanahtaus ei ole vain logistinen ongelma, vaan se vaarantaa vankien oikeusturvan, henkilökunnan työhyvinvoinnin ja koko rikosseuraamusjärjestelmän toimivuuden.
Yksi realistinen ja nopeasti toteutettavissa oleva ratkaisu olisi ulkomaisten vankipaikkojen ostaminen. Ruotsi allekirjoitti kesäkuussa sopimuksen Viron kanssa jopa 600 vangin sijoittamisesta Tarton vankilaan. Myös Suomessa oikeusministeri Leena Meri on pyytänyt selvitystä, voisiko Suomi vuokrata vankilapaikkoja ulkomailta ja erityisesti Virosta. Selvitys aloitettiin jo ennen Ruotsin ja Viron välistä sopimusta. Tämä osoittaa, että Suomenkin on oltava valmis tarkastelemaan uusia ratkaisuja vankilajärjestelmänsä kestävyyden turvaamiseksi uusien vankiloiden ohessa.
Painetta vankiloissa voidaan lievittää myös toisin, jos tarkastellaan uudelleen tutkintavankien säilyttämistä poliisin vankitiloissa. Vaikka nykyisin tavoitteena on ollut siirtää tutkintavangit pois poliisin säilytystiloista mahdollisimman nopeasti, jopa suoraan vangitsemisoikeudenkäynnistä, voisi asiassa harkita edelleen paluuta joustavampaan malliin, jossa tutkintavankeja voitaisiin säilyttää poliisivankiloissa nykyistä pidempään jossain tapauksissa aina esitutkinnan loppuun asti.
Lisäksi oikeusministeriössä tarkastellaan useita tutkintaprosessien sujuvoittamiseen liittyviä vaihtoehtoja. Yhtenä keinona voitaisiin selvittää myös pidätysaikojen pidentämistä yhdellä tai kahdella vuorokaudella vangitsemisen sijasta. Nykyisin vangitsemisvaatimus on tehtävä mahdollisimman nopeasti tai viimeistään kolmantena päivänä kiinniotosta ja käsiteltävä viimeistään neljän vuorokauden kuluttua kiinniotosta.
Epäillyn sijoittaminen poliisin vankitiloihin olisi tehokasta, turvaisi esitutkintaa, parantaisi tutkinnan laatua ja säästäisi eri viranomaisten henkilöstöresurssia. Usein esitutkinnalliset toimenpiteet saadaan suoritettua pidätysajan puitteissa, mutta lisäpäivät toisivat siihen tarvittavaa joustoa ja säästäisi muun muassa tutkinnanjohtajien resurssia aktiivisessa tutkintavaiheessa operatiivisempaan johtamiseen.
Lisäpäivät mahdollistaisivat tarkoituksenmukaisempien ja laadukkaampien vankivaatimusten tekemisen ja istuntojen järjestämisen. Samalla se voisi vähentää tutkintavankeuden tarpeettomia jatkamisia ja nopeuttaisi rikosprosessia. Kahden viikon uusintakäsittelyjen tarpeellisuutta tapauskohtaisesti olisi myös hyvä selvittää.
On huomioitava, että nykyinen vankikuljetusjärjestelmä kuormittaa sekä Rikosseuraamuslaitoksen että poliisin henkilöstöresursseja merkittävästi. Vankien siirrot oikeudenkäynteihin, sairaalakäynteihin ja vankiloiden välillä sitovat huomattavan määrän henkilökuntaa, joka joudutaan irrottamaan muista tehtävistä. Kenttätyöhön tarkoitetut resurssit ovat poissa rikosten ennaltaehkäisystä ja tutkinnasta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vankiloiden tilakriisiä ei ratkaista yhdellä keinolla. Tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä, lainsäädännön joustavampaa soveltamista ja prosessien tehostamista.