Viime marraskuussa kirjoitin Lapin Kansassa Ranuan maapolitiikan muutoksesta ja kunnan intresseistä yksityisten maille Ranuanjärven rannalla. Alkoi maalittamiseni, muun muassa kunnanhallituksen jäsen haukkui minut vainoharhaiseksi. Kun kirjoitin paikallislehdessä julki epäkohtia, entinen nimismies lähti perättömälle syyttelylinjalle. Koen sananvapauttani yritettävän rajoittaa.
Kaava- ja maapoliittisen työryhmän esityslistan (18.3.) toinen kaavaluonnos oli kuten kirjoitin marraskuussa. Perheemme metsää muutettaisiin asuinaluevaraukseksi 15 hehtaaria, samoin naapurilta. Oli tieyhteystarve virkamiehen ja lähipiirin talojen viereen. Toteutuessaan veronmaksajien kustantama hyöty on satoja tuhansia euroja: silta, asfaltti, katuvalot, tie kylälle lyhenee kilometreillä ja tienhoidon kulut.
Työryhmä poisti kokouksessa asuinaluevarauksen ja tieyhteyden, mutta kunnanhallitus muutti 24.3. luonnosta. Maillemme tuli yhdyskuntarakentamisen ja asumisen laajentumisen suuntaa näyttävä merkintä.
Muutosta kannatti kaava- ja maapoliittisessa työryhmässäkin oleva valtuutettu Anitta Jaakola. Hän sanoi kaavoituksen yleisötilaisuudessa (6.6.2024) vaimolleni ja minulle: ”Ranualla ei kaavoiteta vasten omistajan tahtoa, luottakaa prosessiin”.
Kunnanjohtaja kysyi (29.5.2022) vaimoltani rantatonttia tuttavalleen. Kun kieltäydyimme myymästä suvussa yli 160 vuotta ollutta perintömaata, kaavoitusta lähdettiin edistämään saman kesän aikana. Kaavaprosessin rinnalla luotiin mielikuva Ranuanjärven tonttien tärkeydestä kunnan ohjelmiin, joita esitti ja laati jäävi virkamies.
Olen kysynyt neljästi sitä, kuka esitti alueen kaavoittamista, mutta kysymys ohitetaan virkamiesten taholta. Todisteet osoittavat jäävin virkamiehen esitelleen asian. Kunta on otettu keppihevoseksi vääriin tarkoitusperiin, vaikka tontteja on jo.
Tämä kaavoitus on jatkumoa valtuustokauden aikana ilmenneelle moraalikadolle, jonka ensipilkahdus nähtiin 2022 Pappilanniemen tonttisotkussa.