“Rank­kaa on ollut, mutten päi­vää­kään vaih­tai­si pois” – jär­jes­tö­toi­min­nan ja koulun yh­teen­so­vit­ta­mi­nen vaatii suun­nit­te­lua

Kuva: Saara Karttunen

Eveliina Kallunki, 22, muutti Kuusamosta Rovaniemelle opiskelemaan liiketaloutta Lapin ammattikorkeakouluun syksyllä 2016. Heti alusta alkaen hän oli innokkaasti mukana opiskelijayhteisönsä toiminnoissa. Toisena opintovuonna hän haki tutoriksi vertaistutoriensa inspiroimana ja pääsi siten mukaan opettamaan uusia opiskelijoita talon tavoille. Samoihin aikoihin hän osallistui myös tradenomiyhdistyksen toimintaan.

Kolmantena vuonna Kallunki päätyi Lapin ylioppilaskuoron Lucida Intervallan kuoroon huomattuaan ilmoituksen koelauluista, kun kuoro oli alkanut seuraamaan häntä Instagramissa.

– Rovaniemellä on pienet piirit, Kallunki naureskelee.

Järjestöaktiivi halusi päästä kuoroon mukaan  etenkin pitkän sellonsoittotaustansa takia, mutta nopeasti hän päätyi myös kuoron hallituksen rahastonhoitajaksi, kun hänet tunnistettiin liiketalouden opiskelijaksi. Lisäksi hän edisti kuoron hallituksessa mainontaa ja markkinointia.

Vuoden 2018 lopussa Kallunkia alettiin houkuttelemaan mukaan Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijakunta ROTKO:n hallitukseen seuraavalle kaudelle. Silloin hän pohti liittymistä pidemmän aikaa oman valmistumisensa takia.

– Mutta kyllä se houkutti sen verran, että halusin lähteä kokeilemaan. Se tuntui luonnolliselta jatkumolta.

ROTKO:ssa Kallungin vastuulla on ollut viestintä yliopiston opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä.

– Se on iso vastuu, mutta olen kokenut, että se on ollut vain mahtavaa käytännön harjoitusta omaankin ammattiin peilaten.

Yhdistys kuin toinen perhe

Vaikka hallitustoiminta onkin vienyt aikaa opinnäytetyön tekemiseltä, Kallunki pitää oman valmistumistaan tärkeimpänä.

Järjestötoiminnan merkitystä Kallunki ei silti missään nimessä vähättele. Se on harjoittanut hänen tiimityö- ja ajansäätelytaitojaan sekä itsensä johtamista, jotka ovat olennaisia oppeja työelämää ajatellen.

Lisäksi järjestötoiminta on tarjonnut Kallungille perheeltä tuntuvan yhteisön ja mahdollisuudet verkostoitua uusiin ihmisiin jopa valtakunnallisella tasolla ja luoda kontakteja. Hän nauttii muiden kanssa tekemisestä mutta myös omaan vastuualueeseensa keskittymisestä ja sen kehittämisestä.

– Kiitoksen saa sitä kautta, kun näkee, että hommat luistavat ja menevät eteenpäin. Siitä tulee hyvä fiilis!

Järjestötoiminta on Kallungista myös yleissivistävää, sillä se auttaa näkemään yleiskuvan siitä, keitä politikoinnin kentälle kuuluu. Alussa kokemuksen puutetta korvaa uteliaisuus, minkä takia Kallunki kehottaakin lähtemään mukaan tutkimusmatkailijan asenteella.

– Itseäkin pelotti aikoinaan ihan mahdottomasti lähteä ja tuntui tosi epävarmalta. En ollut mikään himopoliitikko. Mutta kun vain kuuntelee tyyppejä ja sitä, mitä he juttelevat keskenään, sitä vain kiinnostuu.

Lepoa kiireen keskelle

Suurin haaste järjestötoiminnassa on Kallungista ajankäytön suunnittelu ja omasta hyvinvoinnistaan huolehtiminen. Omia opintoja ei voi toisille jakaa, joten toimitöissä toisille jäsenille täytyy uskaltaa kertoa, jos on jo liikaa tekemistä omalla lautasella. Aikataulutuksessa olennaista on tuntea oma itsensä ja oma ajankäyttönsä.

– Olen pyrkinyt siihen, että viikonloput ovat täysin vapaita. Silloin voin vain relata ja tehdä omia juttuja.

Kallunki kokee, että opintojen ja järjestötoiminnan yhteensovittaminen on ollut hänelle sujuvaa. Prioriteettilistan ensimmäinen sija toisinaan vaihtelee opintojen ja opiskelijoiden edunvalvonnan välillä.

– Olen aina pyrkinyt siihen, että ne tulevat tasavertaisesti käsi kädessä.

Nyt Kallungin opinnot ovat jo loppusuoralla ja aktiiviajat alkavat olla takanapäin. Jos haluaa tutustua uusiin ihmisiin, vaikuttaa ja olla aktiivinen, hän kehottaa lähtemään mukaan järjestötoimintaan heti.

– Ikinä ei ole liian myöhäistä. Aina olet tervetullut porukkaan!

Kommentti: Rajoja kokeilemaan!

Lotta Laitila

Aloitettuani yliopisto-opinnot myös järjestötoiminta tuli minulle nopeasti tutuksi. Aluksi lähdin mukaan eri järjestöihin, koska minua kiinnosti niissä tapahtuva tekeminen.

Vaikka olen aina ollut ujo ja nyt olin aivan yksin uudessa kaupungissa ja elämäntilanteessa, koin samalla, ettei minulla ollut siinä vaiheessa enää mitään hävittävääkään.

Testasin siis omia rajojani ja lähdin rohkeasti mukaan.

Jos oman tieteenalansa sisältä ei tohdi löytää samaistuttavia ihmisiä, niitä voi löytää itseä kiinnostavan järjestötoiminnan kautta. Itse tapasin toiminnan kautta monia mukavia ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita samanlaisista asioista kuin minä.

Tarrapinta toisiin ihmisiin huomattavasti helpotti asettumistani uuteen elämäntilanteeseen.

Järjestöissä puuhailu on lisäksi tasapainottanut sisällöllään opiskeluarkeani.

Suurimman hyödyn järjestötoimintaan liittymisessä näen silti henkilökohtaisessa kasvussani – haalimani kokemukset ovat rohkaisseet minua vaivattomammin puhumaan ja toimimaan uusien ihmisten kanssa.

Järjestötoiminta voi toisaalta tuoda elämään ylimääräisiä kiireitä, minkä suhteen pitää olla harkitsevainen.

Yhdessä opintojen tai työn kanssa se auttaa harjoittamaan omia ajansäätelytaitoja. Tärkeintä toiminnassa on silti pitää hauskaa oman kiinnostuksenkohteen ja innostavien ihmisten parissa.