Ra­kas­tuin mie lei­pu­riin

Jukka-Pekka Saarelainen  pukee ylleen valkoisen takin, leipurinhatun ja taputtaa jauhoisia käsiään. Kello on viisi aamulla ja aurinko hädin tuskin pilkahtaa taivaanrannalla, kun Jukka-Pekan, tai paremmin Jukka nimeä tottelevan, ensimmäinen kahvitauko on loppumaisillaan.

Tästä se taas lähtee.

Ilmassa leijuu makean ruismaltaan tuoksu. Sitä seuraa pellillinen kauraisen makeaa Mie leipää, jonka kepeän uunituore tuoksu täyttää sieraimet.

Jos Mie alan sanomhan että Mä, niin potkasetta! lukee leivän etiketissä.

Se jos mikä kiteyttää Jukan; 11 vuotta Lapin ammattiopistolla leipurikondiittorilinjan opettajana työskennelleen miehen ja kohta kolme vuotta täyttävän rovaniemeläisen Lapin Leipomon yrittäjän. Jukka on lappilainen henkeen ja vereen, lappilaista huumoria myöten.

Kun hiivaton ruisleipä Hyä saapuu tuotantolinjalta, ei malta odottaa mitä siinä lukee.

Ko se maistuu hyältä, niin se ei voi olla pahhaa!

Hymy nousee väkisin suupielille.

– Leipominen on mukavaa ja iloista hommaa, joten miksei se voisi näkyä myös tuotteessa, toteaa Jukka, joka on leiponut 13-vuotiaasta pojankollista lähtien.

Kipinän leipomiseen Jukka sai isältään Erkiltä. Erkki toimi monta vuotta Lapin Leivän leipurina, kunnes häntä pyydettiin Lapin ammattiopiston leipurikondiittorilinjan opettajaksi. Siellä hän opetti satoja oppilaita yli 30 vuoden työrupeamallaan – oma poikansa Jukka muiden muassa, kunnes oppipojasta tuli jatkaja.

– Isä oli aina innokas leipomaan ja kokeilemaan uutta. Muistan, kuinka pikkupoikana oli ihana herätä tuoreen rieskan tuoksuun, jonka isä oli leiponut aamupalapöytään, Jukka muistelee.

Moni Ahjotiellä Lapin Leipomossa vieraileva kysyykin Jukalta, onko hän Erkin poika. He jakavat paitsi saman leipurintaidon myös kipinän omaan leipomoon.

– Minun isä haaveili aikanaan, että täällä Rovaniemellä pitäisi saada pidettyä paikallinen leipomo, kun teollinen talous siirtyi Lappiin 90-luvulla ja ajoi alas paikallisia leipomoita. Leipä on tuore tuote, jonka tulee olla hyvistä raaka-aineista leivottu, Jukka toteaa.

Pakastetuotteita tai välitystuotteita ei Lapin Leipomosta löydy. Hyvä, että löytyy pakastin.

– Pieni arkkupakastin on marjoille, Jukka naurahtaa ja osoittaa nurkassa tököttävää pakastinta.

Yrittäjä Minnaa hymyilyttää, sillä syyskuussa Lapin leipomo viettää 3-vuotissynttäreitä ja lanseeraa uudet tuotteet, Person ja Raavaan.

Neljästä neljäänkymmeneen

Kun Jukka aloitti Lapin Leipomon kolme vuotta sitten, lähti taipaleelle mukaan yrityskumppani ja avovaimo Minna. Leipomo on ikäänsä nähden saanut kolmessa vuodessa paljon aikaan; niistä selkeimmät saavutukset näkyvät tiskissä.

– Kaikki alkoi neljästä leivästä. Nyt meillä on…riittääkö neljäkymmentä tuotetta, sanoo Minna ja katsoo Jukkaa kysyvästi.

– Ei taida riittää, sanoo Jukka ja jatkaa:

– Olemme aloittelevan yrityksen tapaan rönsyilleet, emmekä alussa halunneet sanoa ei, koska rönsyilystä on mahdollisuus syntyä jotain uutta. Ja asiakkaathan päättävät, mitkä tuotteet kantavat ja mitkä ei.

Kahdelle tuotteelle on tullut erityisesti kysyntää. Sekä 100% hiivattomalle ruisleivälle että 100% kauraleivälle. Jukka ja Minna ryhtyivät tuumasta toimeen ja lanseeraus on viittä vaille valmis. Raavas ja Perso näkevät päivän valon kaupoissa syyskuun alussa.

Uusien tuotteiden lisäksi yhteistyö paikallisten hotelli- ja ravintola-alojen sekä kuntien ja terveyspalvelutahojen kanssa alkoi heti alkumetreillä, kun sana kiri Jukan ja Minnan arvomaailmasta, rakkaudesta alueeseen ja tahdosta säilyttää lappilaista perinnekulttuuria.perinnekulttuuria.

Yhteistyötä alettiin tehdä muun muassa Lapin sairaanhoitopiirin ja Rovaniemen kaupungin kanssa. Jukka pääsi tekemään mielipuuhansa, tuotekehitystä. Sieltä syntyi muun muassa vähäsuolainen, runsaskuituinen ja ravitseva vaalea leipä terveyskeskuspotilaille.

– Onhan se aivan mahtavaa, että pääsee tekemään tuoretta ja terveellistä ruokaa paitsi terveyskeskuspotilaille myös kasvaville lapsille paikallisissa päiväkodeissa, toteaa Jukka hymyssä suin.

– Lähiruoka toteutuu arjessamme ja siitä tulee hyvä mieli, lisää Minna, joka muutama viikko sitten syntymäpäivää viettäessään sai yllättävän ylpeyden tunteen leipää pussittaessaan.

– Kymmenen vuotta sitten en olisi uskaltanut edes haaveilla, että saamme leipoa leipää lappilaisille.

Minnalla ei kuitenkaan Jukan tavoin ollut aikaisempaa kokemusta leipomisesta. Miten sitten Kittilästä kotoisin oleva IT-alan osaaja päätyi leipomoyrittäjäksi?

– Mie rakastuin leipuriin, Minna hymyillee.