”Teitä ei ole paljon. Eikä taloja. Eikä ihmisiä. Kairaa on.”(Juhani Karila, Pienen hauen pyydystys).
Kiusaamistakin on. Kun ei ole meitä täällä paljon, on kiusaaminen koko yhteisön asia, eikä vaan sen yhden poloisen. No, siihen on syytä puuttua, vaikka netin suojissakin parjaavat. Onhan rohkeutta ja empatiakykyä meillä vaikka muille jakaa!
Oletteko milloin viimeksi miettineet, että kiusaamisen ja epäasiallisen kohtelun kohteeksi joutuminen heikentää ihmisen vointia ja vaikuttaa koko kunnan tasapainoon? Eihän sitä kauaa jaksa edes töitään tehdä. Liekö tässä syytä omaa purtta keinuttaa?
Tulkaa hyvät ihmiset keskustelemaan kasvotusten! Sitä vartenhan "Kyliltä kuuluu"-illatkin on Pelkosenniemellä järjestetty. Vai luuletteko, että ihminen toista kertasanomalla ymmärtää? Erilaisiahan me olemme, ja asioita eri tavalla ymmärrämme.
Jos on kovin pahasti tullut sanottua tai tehtyä, on syytä kertoa siitä ja antaa toiselle mahdollisuus pyytää anteeksi. Itsekin voi pyytää anteeksi, jos tietää toista loukanneensa. Sitähän se sovittelu on. Ei anneta ylpeyden käydä lankeemuksen edellä.
Kun ei ole meitä paljon, eikä teitäkään, kannattaa meidän tehdä yhteistyötä paikallisten ja junan tuomienkin kanssa. Tietäkin voisi kaverille vaikka mieluummin edellä raivata, eikä koko ajan poikkipuita reitille kaataa. Sanan säilää on harkiten käytettävä, jotta ei osu pilkka omaan nilkkaan.
Olen varma, että useimmat Niemellä ovat enemmän kiinnostuneita myönteisestä tekemisen meiningistä kuin selkään puukottamisesta. Niillä töin on kunnan menestys taattu, eivätkä naapuritkaan voi muuta kuin pistää paremmaksi. Olemme kokoamme suurempi, kun sitoudumme väkevästi positiivisen ilmapiirin ylläpitämiseen ja kiusaamisen torjuntaan.
Vaikka meillä ei olekaan täällä mitään, voi meillä silti olla yhteisöllinen, sydämellisen ja vastuullinen kunta, jossa jokainen tuntee olevansa tervetullut ja arvostettu – se se vasta rikkautta on.