Toimittaja Tuomo Lappalainen kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä: ”Aikakauden vaihtuminen on jälkikäteen ajoitettavissa jopa päivän tarkkuudella. Ratkaiseva hetki oli 20. maaliskuuta 1991. Eduskuntavaalit oli juuri käyty - - - Valtiovarainministeriön virkamiehet astuivat silloin esiin. - - He olivat ottaneet aloitteen ja laatineet ehdotuksen uuden hallituksen ohjelmaksi.”
Nyt tilanne uusiutui – Orpon hallituksen ohjelma laadittiin valtiovarainministeriössä. Se vetosi 1991 vallan ottamisessaan siihen, että ”Suomi oli lamassa, ongelmia oli peitelty ja politiikka oli perustunut vääriin oletuksiin”.
Lappalainen jatkaa: ”1990-luvun alkupuoli oli monessa suomalaisessa kodissa hirvittävää aikaa: konkursseja, työttömyyttä, lapsiköyhyyttä.”
Seuraukset tuntuvat vieläkin: lapsiin ja nuoriin kohdistuneet leikkaukset jättivät pysyvät jäljet moniin ikäluokkiin. Ja niin tulevat jättämään nytkin.
Yhteiskuntapolitiikan on käsiteltävä ihmisten hyvinvointia, eikä pelkkää rahaa. Kun hallitus toteuttaa vain rahanvartijoiden toiveita, eikä kansalaisten tarpeita, kehitys vääristyy ja aiheuttaa pitkäkestoisia ongelmia. Orpon hallituksen toiminta on edesvastuutonta.
Suomen yhteiskunnallinen tilanne ei kymmenen vuotta sitten poikennut ratkaisevasti naapureistamme Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Oliko niiden taloudellinen kehitys oman valuutan ansiota? Vai onko siellä paremmat yritysjohtajat?
Viime aikoina moni suomalainen yritys on myyty ulkomaille. Toiset taas ovat jakaneet ylisuuria osinkoja, kun eivät ole halunneet kehittää tuotantoaan.