“Kumpi olisi vihreälle mielenosoittajalle pyhempi, ilmastonmuutos vaiko Natura-päätös”, kysyy Akseli Erkkilä (LK 28.2.). Oletan olevani yksi “vihreistä”, olenhan ollut mukana Viiankiaavalla osoittamassa mieltä ja pysäyttämässä Sakatti Miningin koeporauksia. Siksi ajattelin omasta puolestani vastata kysymykseen.
Minulle pyhää ei ole kumpikaan, ei päätös eikä muutos, vaan upea ja ikivanha luonto, joka meillä täällä pohjolassa on.
Ilmastonmuutos on todellinen, meneillään oleva ympäristökatastrofi. Arktisella alueella sen vaikutukset nähdään jo nyt ja arktinen luonto onkin erityisen herkkää muutoksille.
Vaikka meidän on pyrittävä hillitsemään ilmastonmuutosta ja siirryttävä pois fossiilisista polttoaineista, sitä ei saa tehdä herkän luontomme kustannuksella. On pyrittävä kohti yhteiskuntaa, joka elää sekä ympäröivän luonnon että koko planeetan kantokyvyn rajoissa.
Jos emme pysty toteuttamaan niin kutsuttua “vihreää siirtymää” aiheuttamatta luontokatoa, ei kyse ole vihreästä eikä edes siirtymästä, vaan saman vanhan ylikuluttavan systeemin ylläpitämisestä vähän eri teknologialla.
Erkkilä sanoo, että Suomen tulee hyödyntää, hoitaa ja jalostaa luonnonvarojaan siten, että mahdollisimman suuri osa arvonlisästä jää Suomeen. Mielestäni kaikkein tärkeintä on hyödyntää luonnonvaroja niin, että mahdollisimman iso osa luontomme monimuotoisuudesta säilyy.
Elävä maa tarvitsee monipuolisia elinympäristöjä ja sen mukana monenlaisia lajeja. Emme asuta Suomea yksin vaan yhdessä lukuisten muiden eliölajien kanssa.