On puuroja, joita kaikki eivät siedä lainkaan. Vanhin veljeni, joka oli sota-ajan lapsi,  arvosti riisipuuroa. Koska riisiä ei saanut aina, hän oli oppinut kaipaamaan sitä. Muistan, miten hän keitti puuronsa huolella joka sunnuntai. Toiselle veljelleni sama puuro ei merkinnyt mitään. Itselleni riisipuuro kyllä maistuu. Yleinen havaintoni on, että puuroja vähätellään.