Alaskassa käytiin taas yksi arvoton näytelmä, jonka pääosassa oli herra Putin ja narri Trump. Trump toisti jälleen Putinin tarinaa siitä, että Zelenskyi voisi lopettaa sodan vaikka heti.
Hyvin oli manipuloinnin ja valehtelun mestari saanut puudelinsa uskomaan satuja, joita sille syötettiin. Järkyttävää on seurata näin ulkopuolisena teatteria, jossa faktat eivät taaskaan näytelleet mitään roolia.
Teatteriesitys jatkui Washingtonissa, jossa Zelenskyitä ei onneksi nolattu lopullisesti maan rakoon. Hänen pukuvalintansa oli mitä ilmeisemmin onnistunut. Euroopan johtajat olivat oppineet sen, miten Trumpia käsitellään.
Lipeväkielisiä, mutta perin asiallisia EU:n johtajia oli kutsuttu toiseen arvottomaan näytelmään, jossa pääosassa oli jälleen johtaja, joka ei vaihda mielipidettään sentään joka minuutti, korkeintaan kerran päivässä. Hän kun toistaa samaa tarinaa, että tappaminen on loputtava Ukrainassa, muttei edes yritä puuttua sen juurisyyhyn eli Venäjän aggressioon naapurimaata kohtaan.
Trumpilla olisi valta ja voima tehdä rauha nopeasti, mutta kun Putin on niin mukava mies, että sitä pitää kuunnella ja jopa uskoa sen juttuihin, joihin kukaan EU:n johtaja ei usko. Samaa ajattelua molemmat edustavat siitä, että pienet valtiot eivät ole kiinnostavia.
Tulee mieleen Jalta ennen toista maailmansotaa, jossa jaettiin silloinkin Eurooppaa etupiireihin. Toistaako historia itseään?
Onhan meillä, tavallisilla tallaajilla kestämistä, kun seuraamme näitä arvottomia näytelmiä, jossa yhtä maailman isoimmista johtajista viedään pihalle kuin kuuluisaa lumiukkoa. Naapurivaltiomme johtaja myhäilee tyytyväisenä kun hänkin saa paistatella julkisuudessa, ja nauraa risupartaansa, kun aika kuluu ja Ukraina luhistuu entisestään sekä siviilien tappaminen sen kun jatkuu.
Hän vedättää niin Eurooppaa kuin Yhdysvaltojakin. Pimeyden aika ei ole vielä ohi.