Päivittyvä lista: Näissä pai­kois­sa on voinut al­tis­tua ko­ro­na­vi­ruk­sel­le Lapissa

Puo­las­sa oudosti hau­da­tun tytön tausta yllätti ar­keo­lo­git – Lapsen us­ko­taan tulleen Suo­mes­ta so­ta­ret­ken mukana

Tampere

Puolassa satoja vuosia sitten kuolleesta lapsesta on löytynyt yllättävä yhteys Suomeen. Tutkijat arvioivat, että tyttö tuli maahan Ruotsin kuninkaan Kaarle X Kustaan sotaretken mukana.

10–12-vuotias lapsi oli tutkimusryhmän mukaan todennäköisesti kotoisin Suomen tai Karjalan alueelta ja kuoli arviolta 1650-luvun puolivälissä. Tutkijat uskovat, että hänen tulonsa Puolaan liittyi Ruotsin armeijaan, sillä sotaväen mukana kulki usein myös naisia ja lapsia. Luolan lähellä sijaitsevaan Ojcowin linnaan oli sijoitettu suomalaisia sotilaita vuosina 1655–1657.

Tytön perimästä on löydetty yhteys tunnetun Isossakyrössä sijaitsevan Levänluhdan haudan yhteen vainajaan.

Lapsen hautaustapa oli merkillinen. Hänet löydettiin Krakovan lähistöllä sijaitsevan Tunel Wielki -alueen luolasta. 1600-luvulla kristinusko oli kuitenkin jo vakiintunut Euroopassa eikä ihmisiä enää haudattu metsiin tai luoliin.

Vielä oudompaa on, että tytöllä oli suussaan peipon kallo ja vieressään toinen. Linnun laittaminen vainajan suuhun on niin poikkeuksellista, että sille ei ole löydetty selkeää vastinetta mistään päin Eurooppaa. Suomen mytologiassa lintu on kuitenkin symboloinut sielun matkaa kuoleman jälkeen ja sielulinnut on usein liitetty lapsiin.

Salapoliisin työtä

Tytön luuranko löytyi jo runsaat 50 vuotta sitten, mutta sitä on tutkittu tarkemmin vasta nyt. Tutkijat muun muassa tekivät radiohiili- ja dna-tutkimuksia jäänteille sekä kävivät läpi historiallisia lähteitä. Tutkimus on julkaistu saksalaisessa Praehistorische Zeitschrift -lehdessä.

Tytön perimä viittaa Fennoskandian lisäksi balttilaiseen syntyperään, kertoo sähköpostitse tohtori Michal Wojenka Krakovan Jagellon yliopiston arkeologian instituutista. Kaiken kootun tiedon perusteella todennäköinen selitys kuitenkin on, että hänen oleskelunsa maassa liittyi ajankohdan sotilaallisiin tapahtumiin.

Tutkimusryhmä yllättyi havainnoistaan.

– Hautaaminen luolaan oli keskiajan jälkeen jo itsessään erikoista. Niin myös hämmästyttävä rituaali, jossa linnun pää laitettiin vainajan suuhun. Myös tytön todennäköiset sukujuuret Fennoskandiassa yllättivät. Tämä oli kiehtova tapaus. Sen tutkiminen muistutti salapoliisin työtä.

Lintu saattoi kotimatkalle?

11-henkiseen tutkimusryhmään kuului akatemiatutkija, folkloristiikan dosentti Frog Helsingin yliopistosta. Hänen mukaansa tytön alkuperästä ei voi antaa täysin yksiselitteistä vastausta, mutta suomalais-karjalainen alkuperä on todennäköinen selitys.

Yhdysvaltojen Minnesotasta lähtöisin oleva Frog, jolla ei ole lainkaan etunimeä, kutsuttiin mukaan kansanperinteiden asiantuntijana.

Karjalaisesta perinteestä tunnetaan uskomus, jonka mukaan metsässä kuollutta ihmistä ei viety hautausmaalle, vaan hänet piti haudata metsään. Tämä tapa pohjautui kosmologiseen käsitykseen metsästä omalakisena maailmanaan, jota hallitsivat yliluonnolliset voimat ja joka täytyi pitää osittain erillisenä hautausmaista.

Sen sijaan linnun laittaminen vainajan suuhun ei ole tuttu tapa Suomesta.

– Kyseessä voi olla ainutkertainen ratkaisu, jonka sotilaan perhe on tehnyt lapsen kuoleman aiheuttamassa kriisissä. He saattoivat ajatella, että lasta ei voi koskaan palauttaa fyysisesti kotiseudun hautausmaalle, ja yrittivät tehdä asialle jotain linnun avulla.

Sotaväen perässä kulki naisia ja lapsia
Tarja Repo, STT

Ruotsin valtakunnan sotaväen mukana kulki pitkälti 1700-luvulle asti paljon naisia ja myös lapsia. Nykyihmisen näkökulmasta se tuntuu kummalliselta, mutta naisten läsnäolo oli välttämätöntä armeijan toiminnalle.

Puolaan haudatun tytön taustaa jäljittäneiden tutkijoiden mukaan on selvää, että naisia ja lapsia osallistui myös Ruotsin kuninkaan sotaretkelle Puolaan. Kun sotilaat joutuivat lähtemään esimerkiksi Krakovan Wawelin linnasta 1657, siellä nähtiin historiakirjojen mukaan enimmäkseen suomalaista jalkaväkeä repaleisissa vaatteissaan. Lisäksi mukana oli naisia, joista jotkut kantoivat yhtä tai kahta lasta selässään.

Naiset tekivät sotaretkillä lujasti töitä, kertoi Tomas Blom Militär Historia -lehdessä lokakuussa 2010. He pesivät pyykkiä, muonittivat väkeä, hoitivat lapsia ja haavoittuneita sekä saattoivat myös kaivaa ojia, rakentaa suojavalleja ja kiskoa kanuunoita.

Naisia saattoi osallistua sotaretkellä jopa enemmän kuin miehiä. Erään aikalaistodistuksen mukaan sotapäällikön piti varautua siihen, että 3 000 hengen sotaväkeä seuraa jopa 4 000 naista ja lasta. Mukana oli paljon vaimoja, joiden tehtäväksi katsottiin miehensä auttaminen. Lapsia otettiin mukaan, ja heitä myös syntyi sotaretkien vaikeisiin oloihin.

Vaimo ryöstöretkellä

Sotaväen huolto oli puutteellista, ja miesten odotettiin pärjäävän ympäristöstä saaduilla antimilla. Blomin mukaan eräänä keinona oli ryöstely, johon osallistui myös naisia.

30-vuotisessa sodassa haavoittunut Peter Hagendorf kertoi päiväkirjassaan, kuinka hänen vaimonsa kävi varastamassa Magdeburgin kaupungista miehelleen petivaatteita, viisi litraa viiniä ja hopeisia vöitä. Jotkut naiset saivat luvan perustaa varuskuntaan kauppakojuja, joista he myivät ruokaa, paloviinaa ja tupakkaa.

Pultavassa vuonna 1709 vangituista 23 000 ruotsalaisesta lähes 1 700 oli naisia ja lapsia. Luku osoittaa kuitenkin myös sen, että naisten määrä väheni. Armeijoita alettiin organisoida uudella tavalla Ranskan Ludvig XIV:n mallin mukaan ja maksaa sotilaille säännöllisiä palkkoja sekä jossain määrin elatusta perheille.