Kemijärvellä tehtiin syksyllä valtuustoaloite, jossa vaaditaan kielteistä periaatepäätöstä pumppuvoimaloiden rakentamisesta. Sen allekirjoitti yli puolet valtuutetuista.
Aloite oli elinvoimalautakunnan kokouksen 20.11. esityslistalla. Päätösehdotuksen mukaan kielteistä periaatepäätöstä ei tehdä. Perusteluna oli muun muassa hankkeiden mukanaan tuoma elinvoimaisuuden lisäys, jota koko Itä-Lappi ja Suomi tarvitsevat.
Mitkä ovat kemijärveläisten mielestä hankkeiden merkittävimmät hyödyt? Eivät mitkään. Kun kaupungin tekemässä mielipidekyselyssä pyydettiin vastaajia kertomaan omin sanoin hankkeiden myönteisistä vaikutuksista, niitä ei mainittu. Sen sijaan kerrottiin haitoista.
Myös Ailangantunturi-hankkeen asukaskysely, kuntavaalien tulokset ja mielipidekirjoitukset sekä keskustelut hankkeita koskevissa tilaisuuksissa ja sosiaalisessa mediassa osoittavat, että hankkeet eivät innosta. Ne huolestuttavat.
Kaupunki näyttää vähät välittävän asukkaidensa mielipiteistä. Kaupunginhallitus on päättänyt (17.11.), että kaupunki aloittaa voimayhtiöiden kanssa neuvottelut hankkeita koskevista asioista.
Tutkimusten mukaan elinvoimaa kuntiin luovat esimerkiksi vuorovaikutus, luottamus ja ilmapiiri, asukkaiden tyytyväisyys sekä vahva paikallisidentiteetti. Kemijärven asukkaitaan ylenkatsova toiminta nakertaa elinvoiman perustaa. Se luo epäluottamusta, turhautumista ja arvottomuuden tunteita: ”Niin, meidän järvemmehän on jo pilattu, ei se ole puolustamisen arvoinen.”
Pelkkiä tunteita? Niiden pohjalta teemme kuitenkin monia päätöksiä. Haluanko olla mukana kotikuntani elämässä ja kehittämisessä? Mitä kerron kotiseudustani muille? Haluanko elää juuri täällä?
Kemijärven kaupunki osaa ilmeisesti katsoa asioita laajemmin kuin asukkaansa. Täällä syrjäseudulla on mahdollista luoda elinvoimaa koko Suomelle.