Kemijoki Oy:n haastattelussa (LK 17.11.) esitettiin, että Ailangantunturin pumppuvoimalahanketta vastustetaan ”voimakkaasti ja tunteikkaasti”.
Vastustuksen leimaaminen tunnepohjaiseksi on tyypillinen tapa sivuuttaa paikallisten ympäristöhuoli. Kemijärven kaupungin kyselyssä pumppuvoimaloista tuotiin esiin huolta muun muassa ympäristövaikutuksista ja virkistyskäytöstä. Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä on käsitelty myös Kemijärven elinkeinoihin, kuten kalastukseen, poronhoitoon ja metsätalouteen liittyviä riskejä.
Pumppuvoimaloiden yläaltaat muuttaisivat maisemaa ja luonnonympäristöjä huomattavasti. Metsä- ja suoelinympäristöjen häviäminen, pienvesien heikentyminen ja mahdolliset haitat pinta- ja pohjavesille ovat todellisia arvioitavia riskejä. Lisäksi vaikutukset virkistyskäyttöön – kalastukseen, jäillä liikkumiseen, mökkeilyyn – voivat olla pysyviä.
Järven pinnanvaihtelun tarkastelu suhteessa keskivirtaamaan on vähättelevää, sillä pumppuvoimaloiden aiheuttamat muutokset tulisivat muun sääntelyn lisänä. Kemijärven vesistön vuosittainen säännöstelyväli ylittää järven keskisyvyyden.
Kemijoki Oy:n voimalaitokset ovat aiheuttaneet Lapissa merkittävää luonto- ja kalataloushaittaa ja pysyviä muutoksia jokivarren kylien elinvoimaan ja kulttuuriin. Olisi erikoista, jos tällainen ei aiheuttaisi historiallista painolastia toimijalle, joka yhä kieltäytyy noudattamasta lakisääteisiä velvoitteitaan. Sosiaalinen toimilupa ei synny ylhäältä annettuna tai saneltuna, vaan aidosta ja vaikuttavasta dialogista. On selvää, että puhtaan siirtymän sijoittamisluvan hakeminen johtaisi Kemijärvellä laajempaan ympäristökonfliktiin.
Energiajärjestelmä tarvitsee säätövoimaa, mutta sen ei tule tapahtua luonnon monimuotoisuuden ja paikallisten elinympäristöjen kustannuksella. Huoli pumppuvoimaloiden haitoista on perusteltua ja tietopohjaista, ja se on syytä ottaa vakavasti.