Pul­lo­pos­ti “sei­la­si” neljä vuotta - pulloon kät­ket­ty viesti löytyi Lai­ta­ka­ris­ta

Hilla Hyvärinen löysi pullopostia Laitakarin retkeltä. Kirje oli odottanut löytäjäänsä neljä vuotta.
Hilla Hyvärinen löysi pullopostia Laitakarin retkeltä.
Hilla Hyvärinen löysi pullopostia Laitakarin retkeltä.
Kuva: Taina Nuutinen-Kallio

Monella veden äärellä asuvalla ihmisellä on varmasti joskus tullut rannalla mieleen ajatus, että olisipa kiva löytää pullopostia. Samaa oli ajatellut myös kemiläinen, lukiota ja konditoria-alaa opiskeleva Hilla Hyvärinen.

Täydellinen pullopostihetki olisi varmasti sellainen, jossa istuttaisiin rannalla, katsottaisiin horisonttiin ja aallot kuljettaisivat rantaan pullon, jossa olisi kirje.

Hyvärinen ja hänen äitinsä Henna Takkinen, kahden muun naisen kanssa olivat pääsiäisen tienoilla retkellä Perämerellä Laitakarin saaressa.

– Näkyvissä oli kaatuneiden puiden juurakoita. Pullon pohja pilkisti lumen keskeltä, Hyvärinen toteaa.

– Huomasin, että pullossa oli jokin paperi. Oli vähän epäuskoinen olo, koska olen usein rannalla käydessäni miettinyt, että olisipa ihana löytää pullopostia, Hilla Hyvärinen kertoo.

Pullo oli jäätynyt kiinni, ja jäätä piti hakata. Kirkas viinapullo hajosi.


Sisällä oli minigrip-pussiin kääritty paperi, joka haisi ummehtuneelle. Seurue otti kirjeen mukaan kotiin avattavaksi ja luettavaksi.

Kirje oli päivätty vuonna 2016 ja se alkaa sanoilla: “Hei Rakas Ihminen”! Kirjeen oli kirjoittanut juhlatunnelmissa ollut nelihenkinen seurue, jotka kertoivat olevansa muuten onnellisia, mutta heitä harmitti se, että oli kova myrsky.

– Näin ensin kirjeessä sydämiä ja ajattelin, että kirje sisältää jotain romanttista, Hyvärinen nauraa.

Pullopostin saaminen on niin ainutkertaista, että se pistää miettimään, että mitä pullopostiin kanssattaa kirjoittaa?

– Kirjoittaisin kirjeeseen jotain yleistä ja positiivista, koska kirjeen voi kuka tahansa löytää, Hilla Hyvärinen pohtii.

Henna Takkinen miettii, kuinka harvinaista on löytää pullopostia aikoina, jolloin ihmiset istuvat kodeissaan. Monikaan ei enää nykyisin kirjoita kirjeitä käsin. Kuulumisia vaihdetaan älykännyköiden sovellusten välityksellä.

Lounais-Lappi tavoitti yhden pullopostin lähettäjistä.

– Pullo ei ollut kauas rannasta edennyt, koska laitoimme pullon matkaan Kemin Pursiseuran edustalta, kertoo kemiläinen Piia Peltoniemi.

Hän kertoo laittaneensa pullopostilla hyvän kesän toivotuksia aikaisemmin, mutta tämä kirje on ensimmäinen, jonka hän kuulee jonkun vastaanottaneen.