Mielipidekirjoitus

Pre­si­den­tin tärkein tehtävä on luoda pe­rus­tel­tua tu­le­vai­suu­den­us­koa

Presidentinvaalien keskusteluaiheet ovat synkkiä: sota Ukrainassa, Gazan tilanne, Venäjän hybridioperaatiot, Suomen taloustilanne ja moni muu.

On toki tärkeää, että ehdokkailla on realistinen, jopa inhorealistinen käsitys maailman menosta ja Suomeen vaikuttavista asioista. Seuraava presidenttimme tulee johtajaksi kriisien korostamalla hetkellä, jolloin hänellä on oltava realistista kokemusta ja näkemystä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Vain synkkien pilvien maalaaminen ei saa olla presidentin keskeinen tehtävä – päinvastoin. Arvojohtajana presidentin on osattava luoda tulevaisuudenuskoa. Hän on yhteiskuntamme ilmapiirijohtaja. Kun eletään poikkeuksellisia aikoja, tarvitaan poikkeuksellisen paljon toivoa. Turvattomuutta korostavassa ajassa presidentin keskeisin tehtävä on saada suomalaiset yhteen ja luottamaan sekä toisimme että hyvään tulevaisuuteemme.

Realistisen optimismin luominen on presidentin tehtävässä keskeistä. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea yhteiskuntamme henkisen kriisinsietokyvyn vahvistamista. Varautumisen ja realistisuuden ohella henkistä kriisinsietokykyä on vaikea saavuttaa, jos ei ole uskoa ja toivoa paremmasta huomisesta.

Presidentti Sauli Niinistölle etsitään parhaillaan seuraajaa.
Presidentti Sauli Niinistölle etsitään parhaillaan seuraajaa.
Kuva: Mauri Ratilainen

Suomalaiset ovat yhteisö ja henkinen jaksaminen syntyy yhteisössä. Yksi esimerkki yhteisöllisyydestä on maanpuolustustahto, mikä on perinteisesti Suomessa vahva. Mitä korkeampi tahto, sitä paremmin yhteisö kestää yhdessä mahdollisia koettelemuksia. Miten presidentti ylläpitää ja vahvistaa toiminnallaan maanpuolustustahtoamme? Yhteishengen ja maanpuolustustahdon laskulle ei ole varaa.

Suomen vahvuus on kyky yhteistoimintaan viranomaisten, kansalaisjärjestöjen, yrityksien ja uskonnollisten yhteisöjen verkostossa. Tämä pohjautuu keskinäiseen luottamukseen. Perustana on, että kun yhteiskunta toimii luotettavasti, usko sen toimivuuteen säilyy myös häiriö- ja poikkeustilanteissa. Miten presidentti vahvistaisi tätä verkostoa?

Venäjä on pyrkinyt hyökkäyssodassaan horjuttamaan ukrainalaisten kotirintamaa paitsi voimakkailla propagandakampanjoilla myös lamauttamalla yhteiskunnan energiainfrastruktuuria. Ukrainalaisten kotirintama ei ole horjunut, koska tahto ja usko kykyyn selvitä jopa äärimmäisistä koettelemuksista on vahva. Heillä on tulevaisuudenuskoa ja sen ylläpitäminen on ollut poliittisen johdon tärkein tehtävä.

Henkisen kriisinsietokyvyn keskiössä on jokainen meistä – tiedot, taidot, asenne ja turvallisuuden tunne. Olemme turvallisuustoimijoita ja yhteiskuntamme tulevaisuuden rakentajia. Johtajuuden tehtävä on osoittaa yhteistä suuntaa ja luoda luottamusta tulevaan myös yksilötasolla. Miten tuleva presidentti tätä toteuttaisi?

Jarno Limnellkansanedustaja (kok.), sotatieteiden dosentti