Politiikkaa tehdään tänään toisin kuin aiemmin. Asiakeskeisyydestä on siirrytty ulkonäkö- ja somekeskeisyyteen. Pikavoittoja haetaan räyhäkkäillä ulostuloilla ja videoilla. Kritisoidaan mieluummin poliittista kilpailijaa, tai usein miten hallitusta, kuin esitetään omia ratkaisumalleja. Huomiokeskeistä huutelua ilman poliittista vastuuta tuodaan usein julki vailla mitään totuuden siementä. Näitä Peltokankaita ja Tynkkysiä on alkanut tulla lisää ja lisää. Pelkillä tiktok- seuraajilla kerätyillä äänillä mennään eduskuntaan saakka ilman mitään poliittista taustaa. Yksi hyvä esimerkki oli eräs paikallinen, täysin tuntematon henkilö, joka tiktokkaamalla sai yli 2000 ääntä vaaleissa!
Eihän se ole tietenkään kenenkään syy, että joku on hoksannut kanavan jolla pääsee hillotolpalle helpoimman kautta, vaan mikä on sen antama poliittinen vastine Suomi nimiselle valtiolle, onkin jo ihan eri asia. Fiksuutta ja nykyaikaa se toki on. Boomerit eivät taida enää pysyä kyydissä tässä kehityksessä.
Ulkonäölläkin näkyy olevan merkitystä. Jopa aikuisiltakin kuulee siitä jos joku poliitikoista ei täytä mallin mittoja. Sillä ei näköjään ole aina merkitystä mitä suustaan päästää vaan miltä näyttää ulospäin. Somemaailma on tuonut tämän ulkonäkökeskeisyyden jo politiikkaan. Eihän sekään ole kenenkään, ei edes politiikkaan pyrkivän, syy jos ulkonäkö ja fiksuus asuu samassa kuoressa. Toisaalta se voi viedä ajatukset politiisesti epäolennaisiin asioihin. Luulen silti, että sillä on äänien keräämisessä aika paljon merkitystä.
Politiikan tekemiseen on pesiytynyt uusi asento jossa asiakeskeisyys on jäämässä taka-alalle. Sen todisti jo käydyt eduskuntavaalit ja siihen liittyvät lieveilmiöt. Varsinkin politiikkaan pyrkivät voivat kohta unohtaa perinteiset mediat ja keskittyä uusiin, näkyvyyttä edistäviin medioihin, joilla saa suuret massat liikkeelle. Varsinkin nuoret ovat tässä kehityksessä edelläkävijöitä. Tämäkin kehitys on vain hyväksyttävä osana politiikan tekoa nyt ja tulevaisuudessa.