Pääkirjoitus

Po­lii­ti­kon pitää hy­väk­syä myös pet­ty­myk­set

-

Ensi vuoden huhtikuussa äänestetään taas kuntavaaleissa, ja maailma on täysin erilainen kuin edellisten kuntavaalien aikaan. Alueemme päättäjät ovat painiskelleet kuntatalouden parissa eivätkä tulevat päättäjät pääse sen helpolla.

Kuntapoliitikon tontti ei ole helppo: vähenevistä verorahoista pitää keitellä keitos, josta riittää mahdollisimman monelle ja on myös tarpeeksi ravitsevaa.

Pitää osata puhua ja perustella, pitää viitsiä ottaa asioista selvää. Pitää osata kuunnella ja tehdä kompromisseja. Pitää hyväksyä se, että jonkun toisen idea onkin parempi tähän hetkeen. Joskus pitää, tehdä tehdä päätös pelkällä järjellä, vaikka tunne sanoisi muuta ja kuraa lentäisi ovista ja ikkunoista.

Pitää osata elää mahdollisen pettymyksen kanssa. Jos oman puolueen ehdotus häviää, se ei ole syy olla tervehtimättä kollegaa.

Kyselin merilappilaisilta istuvilta kuntapäättäjiltä, ketkä heistä aikoo lähteä ehdolle seuraavissa vaaleissa. Nettikyselyyn eivät vastanneet läheskään kaikki: vastauksia tuli 61.

Kyselyn perusteella muutama erittäin pitkän linjan päättäjä on jättämässä kuntapolitiikan. Esimerkiksi Kemissä monta ääntä on selvästi uusjaossa, koska lopettajien listalla on äänimäärän yläpäässä olevia.

Ilahduttavaa on, että moni ensimmäisen kauden valtuutettu haaveilee jatkokaudesta. Moni kommentoi, että ensimmäinen kausi on opettelua. Kuinka toimitaan, mistä tietoa löytää ja saa.

Kyselyyn vastasi myös niitä, jotka ensimmäisen kauden jälkeen huomasivat, ettei kuntapäättäjyys ole heitä varten. ”Eipä jäänyt paljon kerrottavaa.”, vastasi yksi valtuutettu kysymykseen mieleenpainuvasta omasta saavutuksesta.

Yksi ensimmäisen kauden valtuutettu taas kommentoi, ettei negatiivinen ilmapiiri ja jatkuva vastakkainasettelu sekä piikittely motivoi.

No ei varmasti! Kuten valtuutettu kirjoittaa, vaikka kunnan tilanne on haastava, eivät asiat ja niiden käsittely saa mennä henkilökohtaiselle tasolle.

Työtä valtuustoissa ja lautakunnissa riittää, eikä kokouspalkkioille vielä perhettä elätetä. Kuntapolitiikka on siis enemmänkin harrastus, jonka pitäisi olla mielekästä ja palkitsevaa, että sitä jaksaa pitkäjänteisesti tehdä.

Politiikkaan tietysti kuuluvat puolueet ja niiden erilaiset arvomaailmat. Valtakunnallinen poliittinen keskustelu vaikuttaa vahvasti myös paikallisesti ja joskus voi tuntua, että emopuolueen tai jopa piirinkin linja on kertakaikkiaan erilainen kuin kunnallisjärjestöjen.

Moni valtuutettu nosti kyselyssä esille sairaalan ”mehiläistämisen”. Päätös teki jakolinjoja, jotka vaikuttavat varmasti edelleenkin. Monella jäi lopulta melko nopeasti sorvatusta päätöksestä myös kysymysmerkkejä: Teinkö oikean päätöksen? Miten päätökseni vaikuttaa ihmisiin ja kuntamme tulevaisuuteen?

Tärkeää olisi muistaa, että kuntapoliitikoiden maali on sama: oman alueen ja sen asukkaiden hyvinvoinnista huolehtiminen. Peli kannattaa pelata avoimesti ja rehellisesti, toinen toista auttaen ja tukien, vanhat kaunat haudattuna.