Onnettomuudet: Rat­ti­juop­po ajoi stop-mer­kin takaa auton eteen Tor­nios­sa

Lapin Kansan kalakilpailu: Suuria ahvenia ja hurjia har­juk­sia

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan - tutustu ja hae tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Pois­nuk­ku­neet elävät muis­tois­sam­me

Kun synnyin 1993, oli mummi jo dementoitunut. Hän kattoi pöytään kaksi kuppia ja kymmenen asettia, eikä ymmärtänyt, mikä asetelmassa on vikana. Nimet alkoivat unohtua, sitten kasvot. Pian unohtui se, miten housut vedetään ylös. Ukki oli mummin omaishoitajana, kunnes mummi laitettiin hoitokotiin. Hän kuoli, kun olin ala-asteella. En ymmärtänyt kuolemaa hyvin.

Olin ollut äitini isänäidin hautajaisissa. Muistan vain matkan mummin ja vaarin talolta rinnettä ylös isomummin taloon. Maailma oli sinä päivänä mustavalkoinen. Äidin ja isän vaatteet olivat mustat, kasvot valkoiset. Hauta oli musta, arkku oli valkoinen. Maa oli musta, taivas valkoinen.

Mummin hautajaisissa maailma oli punainen ja valkoinen. Kirkko oli punainen, arkku valkoinen. Ihmisten kasvot olivat punaisia. Mummin hiuksetkin olivat olleet punaiset. Ihmisiä oli paljon ja pöydät pitkiä.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.