Kun Suomessa kuoltiin nälkään 150 vuotta sitten, satamäärin suomalaisia lähti Kuolan niemimaalle.
Nälkäpakolaisia odotti rannikko, joka oli kuin luomiskertomuksen jäljiltä: kylmä, karu, melkein autio.
Onneksi Jäämeri velloi sulana. Sen turvin pyyntitaitoiset pohjoissuomalaiset pitivät henkensä ja saivat eloon emä-Venäjän hylkäämän maanäären.
Toinen muuttoaalto alkoi runsaat 100 vuotta sitten. Ensimmäisen maailmansodan levottomina vuosina Muurmannille työntyi Lapista lisää väkeä rakentamaan rautatietä ja sosialismia.